Kesän aikana palasin suosikkini Carlos Ruiz Zafónin tuotantoon. Odotukset olivat aiempien osien perusteella korkealla, mutta hieman jouduin pettymään uuteen Taivasten vankiin (El prisionero del cielo).
Kirjasarjan ensimmäinen osa Tuulen varjo (La sombra del viento) oli yksi parhaimpia kirjoja, joita olen koskaan lukenut. Yksittäistä syytä tähän on vaikea nimetä, kai se on vain Zafónin mahtava kirjoitustyyli, onhan hän Espanjan menestyneimpiä nykykirjailijoita. Tai sitten syynä on Francon ajan Barcelonan luomat puitteet, aavistuksen yliluonnollissävytteiset tapahtumat ja salaperäinen tunnelma. Tämä oli niitä harvoja kirjoja, jotka myös Eero on lukenut loppuun. ;)
Juoni on todella mukaansatempaava. Tarinan päähenkilö Daniel löytää salaperäiseltä Unohdettujen kirjojen hautausmaalta kirjan, jonka kirjoittajaa hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Kymmenien vuosien ajan hän seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes kirjailijan salaperäinen tarina alkaa toistua Danielin omassa elämässä.
Takakantta lainatakseni teos on kiehtova kirjojen ystävän trilleri, jossa on lähes kaikkea mitä kirjalta voi odottaa: jännäri, rakkausromaani, kauhutarina.
Jatko-osa Enkelipeli (El juego del ángel) sijoittuu aikaan ennen Tuulen varjoa ja on paljon synkempi sisältäen väkivaltaa ja ahdistavaa tunnelmaa. Danielin sijaan pääosan saa tällä kertaa salaperäinen kirjailija, joten juoni nivoutuu aikaisempaan tarinaan vaikka itsenäisiä teoksia tavallaan ovatkin.
Viimeisin lukemani osa Taivasten vanki avaa aikaisempien osien tarinaa erään sivuhenkilön kautta. Enää ei tullut sellaista pakko lukea kerralla loppuun -tunnetta ja muutenkin kirja jätti jotenkin kylmäksi. Ehkä olisi pitänyt kunnolla kerrata aikaisemmat osat, jotta olisin saanut kaiken hyödyn irti. En siis suosittele lukemaan tätä ilman aikaisempiin osiin perehtymistä. Enkä tiedä suosittelenko ollenkaan. Tuulen varjon suosittelen kyllä ehdottomasti lukemaan, sehän on saavuttanut jo lähes kulttimaineen!
En malta odottaa että pääsen lukemaan Zafónin uusinta teosta, Marinaa, joka ei liity aikaisempaan trilogiaan mutta ilmeisesti omaa kuitenkin samoja mystisiä piirteitä.
- Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3