torstai 15. elokuuta 2013

Luomisen tuskaa ja mietteitä työstä

Työhaastattelusta multa kysyttiin, että mikä on tärkeintä työssä. Nuorempi Hansu olisi saattanut vastata että raha. Mun ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, kun vastasin että ihmiset. 

Ikääni nähden olen nähnyt aikamoisen liudan erilaisia työpaikkoja, akkavaltaisesta liukuhihnatyöstä miesvaltaiseen toimistotyöhön. Ensin mainitussa sekä ihmiset, että työ olivat kamalia. Jälkimmäisessä molemmat ihania. Koettua on myös kaikkea näiden väliltä. Kuitenkin musta tuntuu, että kamalinkin työ on aika paljon kivampaa ihanien ihmisten kanssa.


Tärkeää on myös tehdä sitä mitä rakastaa. Luin hetki sitten Trendistä (7/2013) Maria Veitolan kolumnin, jonka sanomana on, että kun saa tehdä haaveidensa työtä, on ahdistus väistämätöntä. Jännää mutta totta. Luovassa työssä mulla on jatkuvasti pieni pelko pyllyssä. Osaanko mä tän? Entä jos kaikki ei tykkää? Jos tää on ruma? Mitä jos mä mokaan? Mitä jos ideat vaan loppuu kesken?

Veitola kiteyttää mun ajatukset aika hyvin, ahdistus kuuluu asiaan. En siis olekaan ihan kummajainen. "Unelmahommia paiskitaan vakavana, itku silmässä. ... Toinen lounasseuralaisistani ei tunne ikinä vastenmielisyyttä työtään kohtaan. Hän on rakennusmies, joka ei stressaa vaan viheltelee iloisesti mennessään. 'Mutta', hän sanoi, katsoi meihin merkitsevästi ja jatkoi: 'minä en olekaan pannut peliin kaikkeani.' ... Intohimoammateissa työskenteleville ihmisille ei riitä muu kuin täydellinen lopputulos. Kun pelissä on oma persoona, tekemisestä tulee helposti kuolemanvakavaa. Intohimon seuraaminen muuttuu suorittamiseksi, jossa vain lopputuloksella on merkitystä. Sinne pääseminen, eli se kuuluisa matka, on vain kiusallinen välivaihe, vaikka se on itseasiassa koko työn olennaisin osuus."

Lopuksi Veitola päätyy siihen mistä mä aloitin: "Yksin työskentelevät ovat erityisen taipuvaisia ahdistumaan. Muiden kanssa tunnelma on helpompi pitää kepeänä".

Leikki on lapsen työ ja työ on aikuisen leikki. Vaikka olisi homma hanskassa ja hanskat hukassa, pilkettä silmäkulmasta ei saisi hukata. Aika monta kertaa se on päässyt hukkumaan, tänäänkin. Onneksi on työkaverit. Nauravat suut ja hassut jutut. Ahdistus? Poissa.

Kotitoimisto ei varsinaisesti liittynyt aiheeseen, mutta työpaikan harmaa työpiste
ei ole kovin kuvauksellinen...

- Hansu

7 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Olen sun kanssa samaa mieltä kaikesta. :)

    VastaaPoista
  2. Itsekin pohdin samoja asioita, kun luin tuon Veitolan kolumnin. Vaikkei kokemusta markkinoinnin alan hommista vielä hirveästi olekaan, pidän sitä kuitenkin niin tärkeänä, että todella nauttii työstään. Vaikka välillä vähän ahdistaisikin! Ja hyvä työyhteisö on valtavan tärkeässä osassa siinä nauttimisessa. :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä että joku on mun kanssa samaa mieltä, välillä kun tuntuu että niin moni arvostaa ihan vääriä asioita ja tuijottaa vain omaa napaa. Jos kaikki ajattelevat vain palkkaa ja omaa urakehitystä jyräten muut, niin aikamoisessa noidankehässä on pian koko työyhteisön ilmapiiri...

    VastaaPoista
  4. Olet harvinaisen oikeassa. Monet asiat elamassa on kivempia, jos jaat ne mukavien ihmisten kanssa. :)

    ps. aivan ihana tyopiste sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaettu ilo on paras ilo, minkä ansiosta varmaankin myös sosiaalinen media ja blogit on niin suosittuja. :)

      Pysyisikin pöytä aina noin siistinä... Tosin viime aikoina on tullut datailtua lähinnä läppärillä sohvalla, niin pöytä saa kerryttää rojun sijasta vaan pölyä. :D

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus! :)Miullakin on kokemusta monenlaisista töistä ja tällä hetkellä saan tehdä myös sitä omaa unelmahommaa. Harmi vain, että se on sellaista yksin puurtamista ja niinpä välillä oon joutunut ottamaan etäisyyttä, jotta voi sitten palata tuulettuneena ja entistä innokkaampana.

    Aivan ihana kotibyroo siulla! :) Vivi Vinna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin puurtaminen on välillä varmaan aika raskasta. Välillä sitä miettii (kun ei aamulla jaksais minnekään lähteä ja työkaverien naamat kyllästyttää), että ois ihan kivaa tehdä töitä yksin kotona, mut aika mökkihöperöks sitä taitais tulla. Hilluisin varmaan pyjamassa koko päivän :D Josta tulikin mieleen tämä sarjakuva. :D

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3