Minivaelluksella pitkospuilla

Tämän kesän aikana olisi vielä tarkoitus tehdä jonkinlainen vaellusreissu. Ensin vain oli liian kuuma eikä sateessakaan moinen touhu kovin paljoa houkuta. Lauantaina ilma kirkastui ja lähdimme ihan extempore minivaellukselle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Tarkoituksena oli myös ajaa uusia vaelluskenkiä sisään, ja kyllähän sitä pientä hiertymää olikin jo havaittavissa...

Olimme molemmat olleet Kurjenrahkassa viimeksi joskus ala-asteella ja muistimme paikan melko tylsäksi. Mitä vielä, maisemathan olivat todella vaihtelevat ja mielenkiintoiset! Kiersimme Savojärven ympäri noin yhdeksän kilometriä kahdessa ja puolessa tunnissa. Maisemat olivat lähestulkoon läpileikkaus Suomen luonnosta: oli järvimaisemaa, suota, lappimaisemaa vaivaiskoivuineen ja kelopuineen, synkkää kuusimetsää, koivikkoa, männikköä ja vaikka mitä.

Peppi maisteli tietenkin polun reunan kasveja

Seitsemän kunnan rajakivi

Kurkia emme nähneet vaikka niiden ääntelyä kyllä kuului. Sen sijaan kaikenlaista pienempää kulkijaa tuli kyllä pitkospuilla vastaan. Etenkin pikkuruisia sammakoita oli sankoin joukoin liikkeellä. 

Peppi oli riemuissaan ja nautti juoksentelusta. Taisi olla kivaa lirputtaa pitkin pitkospuita kun eivät tassut kastuneet. Ja tietenkin Pepin piti päästä toimittamaan kunniatehtävää eli johdattamaan joukkoa kärjessä. Voi sitä ärsytyksen määrää jos pieni jäi hännille eikä päässyt ohi kapeilla pitkospuilla!

El sábado fuimos a un parque nacional para hacer senderismo. Es un parque especial, porque está ubicado en la frontera de siete ciudades y su naturaleza es muy parecido a la naturaleza de Laponia, norte de Finlandia. Y me gusté mucho porque el paisaje era muy variado: mucho pantano, un lago, bosques de árboles diferentes. Caminamos más o menos nueve kilometros alrededor del lago. Hay muchas grullas comunes en la parque pero no vimos nada.

Besos, Hansu