keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Herkkulahjoja: fugdet, suklaat ja joulumantelit

Syötäviä herkkulahjoja sujahti pukin pussiin tänäkin vuonna. Toffeita tulikin odotettua pienempi satsi ja lisää en arvannut tehdä, sillä prosessi ei ollut aivan yksinkertainen. Seos kiehahti yhtäkkiä liikaa ja alkoi jähmettyä, ja niinpä nakkasin sen liian nopeasti suklaisiin, joiden rasva ei tykännyt hyvää. Sinnikkäästi vatkaamalla koostumus onneksi parani, mutta kovin murenevaisia näistä silti tuli. Maku ei kuitenkaan kärsinyt ja nämä olivat kyllä vähän liiankin hyviä... Ohjeena toimi tämä, mutta karpalot sun muut ekstrat jätin pois.

Fudgeja riitti vain pariin pussilliseen, joten lisäksi tein pipari- ja minttusuklaakonvehteja. Tein konvehdit ihan vain sulattamalla suklaata, ja lisäämällä joukkoon mausteita. Piparikonvehteihin lisäsin piparkakkumaustetta ja ripottelin vielä piparin muruja ja tomusokeria päälle. Minttusuklaisiin sekoitin piparminttuaromia ja koristelin valkosuklaalla.

Ja koska vielä teki mieli piipertää keittiössä, pyöräytin lisäksi pienen satsin joulumanteleita. Ne maistuivat joulupuurolta ja toivat kotiin huumaavan joulun tuoksun. Joulumanteleita varten sekoitin mausteista, hunajasta ja vedestä tahnan, jossa pyörittelin mantelit huolellisesti. Paahdoin manteleita 7 minuuttia 200:ssa asteessa, ja lopuksi sekoitin joukkoon vielä teelusikalliset kanelia ja tomusokeria.

Joulumantelit 200 g:
  • 200 g kuorellisia manteleita
  • 4 tl kanelia
  • 1 tl piparkakkumaustetta
  • 2 tl hunajaa
  • 1 tl sokeria
  • ripaus suolaa
  • n. 2 tl vettä
  • lopuksi: 1 tl kanelia ja 1 tl tomusokeria

Regalos para comer.

Besos, Hansu

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulun hetkiä


Onko pakko jo pakko palata arkeen jos ei halua? Aika makoisalta on tuntunut nämä joulun pyhät kun ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään. Vaikka toisaalta ei tämä vetelä olokaan ihan herkkua ole, ja öisin on vaikea nukkua kun ei ole päivisin ollut puuhaa tarpeeksi. Vielä saa kuitenkin hetken fiilistellä joulua. Jouluaatto ja -päivä kuluivat tänä vuonna hieman isommalla porukalla Piikkiössä. Ja koska lahjan saajiakin oli enemmän, oli lahjavuorikin melkoinen. Peppiä niin kovin kiinnosti lahjavuori, ja ai että sitä riemua kun vihdoin pääsi repimään omat pikkuiset paketit auki. Samalla innolla sitä meinasi aueta muidenkin lahjakääröt...


Meidän paketit saivat tänä vuonna maanläheisen ruskeavalkoisen värityksen, ja koristipa muutamia paketteja kuusen oksakin. Paperina toimi tuollainen teollisuuden pakkauspaperi, perinteinen voimapaperi kun on turhan ohutta ja keltaista mun makuun...

Jouluruuat olivat herkkua taas kerran, mutta ähkyltä onneksi vältyttiin. Juustot sekä savu- ja graavilohi olivat mun suosikit tänäkin vuonna, etenkin tuo vänkän näköinen tulinen tricolore-juusto. Energiaa ei tosin jouluruoka oikein tarjoa, joten normaalit ruoat houkuttavat kyllä jo aika lailla. Mutta jos vähän suklaata vielä...

Momentos de Navidad

Besos, Hansu

torstai 24. joulukuuta 2015

Jouluntoivotukset


Tänä vuonna moni on jättänyt lähettämättä perinteiset joulukortit, liekö syynä Postin lakkoilut, rahan antaminen mielummin hyväntekeväisyyteen vai hiipuva perinne, mutta meiltä lähti jälleen jouluntoivotukset postitse. Tällä kertaa olin ajoissa liikenteessä, sillä muutamat tarvittavat tarvikkeet hommasin jo marraskuun puolella ja kokeilukappaleenkin tein ajoissa. Vaan koska en löytänyt valmiita rusetteja, vei tuo rusetin solmimisvaihe melkoisesti aikaa. Eivätkä ne meinanneet millään pysyä liimalla koossa, vaan aukeilivat pirulaiset vielä itsekseen. Lopulta ompelin rusetit kasaan ja korttipuuhat pääsivät vihdoin vauhtiin. Askarteluhetket tosin piti ripotella sinne tänne muiden kiireiden keskelle, niin että lopulta kiikutin kortit postiin taas viimeisenä lähetyspäivänä. No mutta ensi jouluna sitten ajoissa...

Mummulle vanhainkotiin lähti vähän erilaisempi kortti, jotta hän muistaisi paremmin, kuka niitä jouluja toivotteleekaan...



Hyvää joulua kaikille!

Feliz Navidad!

Besos, Hansu

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulu saa tulla

Kolme yötä jouluun on, ja joulukoristeet on kaivettu esiin. Joulusiivous on tehty, piparit paistettu ja koti on koristeltu. Lomakin alkoi ja pikku hiljaa alkaa olla joulufiilis. Viimeistään ainakin huomenna kun saan nukkua pidempään ja käynnistettyä kunnolla tonttupajan. Huomisen tavoitteena on viimeistellä jouluaskartelut ja paketoida suurin osa lahjoista. Tosin ulkona ei ole kyllä yhtään jouluista, miten voikin olla sama sää kesät talvet... Noh, ei auta valittaa, vaan yritettävä löytää joulumieltä muualta kuin lumikinoksista.


Kuusikin on jo paikoillaan, ja kun lauantaina oli glögivieraita, niin päätinpä samantien koristellakin kuusen. Perinteisesti kuusi on saanut meillä juhla-asunsa vasta aattoaamuna, mutta hassuahan se on, kun ei aattona olla kuitenkaan kotona. Miksi siis kaiken muun kiireen keskellä koristella kuusi ja jättää se sitten yksin loistamaan, kun voi nautiskella pallojen välkkeestä jo ennen joulua. :)


Kuusi on tylsästi muovinen tänäkin vuonna, joten muutamia havujakin oli pakko hakea tuomaan aitoa kuusen tuoksua. Se olikin sitten hassu reissu se. Lähdimme kävelylle tuohon lähimpään metsään, jossa emme olekaan ennen tulleet käyneeksi. Sepä paljastuikin mäntymetsäksi, eikä kuusen kuusta löytynyt vaikka kuinka etsittiin. Tarkoituksena oli myös löytää muutamia männynkäpyjä, vaan hukkareissu oli siltäkin osin. Aikaa kului lopulta niin kauan, että olisi kannattanut kävellä sinne kauempaan ja tutumpaan metsään. Pimeäkin ehti tulla ja oli pakko luovuttaa. Lopulta sitten nappasimme tien vierestä vaivihkaa pari oksaa. Näkiköhän joku...



Casi todo está listo para la Navidad.

Besos, Hansu

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Unesta lautaselle: intialaishenkiset kanapalat

Terveiset täältä Star Wars intoilun (kohta katsomaan, woopwoop!) ja askartelutilpehöörin keskeltä! Huh täällä on viime päivinä riittänyt melkoista vilinää ja vilskettä. Töissä käyvät päivät vähiin ja hommat vähemmän yllättäen alkavat kasautua. Ja tottakai kaikki joulupuuhat ja tonttuilut jäivät taas viime tippaan, mutta onneksi joulupiiperrykset ovat parhaita. :) (Jos ruudun toisella puolella on pulaa piiperrysideoista niin katsastakaa vanhat postaukset askartelu ja DIY-tunnisteiden alta!)
Hyvä ettei kiireen keskellä tarvitse päätä vaivata ruokalistan suunnittelulla, se kun näemmä hoituu unessa. Näinpä meinaan yhtenä yönä unta, että kokkasin intialaisittain maustettuja kanapaloja, höyrytettyä parsakaalia ja riisiä kakun muotoon aseteltuna. (Liekö ollut vähän nälkä yöllä?) Tuumasta toimeen siis. Mä vähän yllätyin, että tästä tuli näinkin maukasta...


Intialaishenkinen marinadi (määrät suuntaa antavia):
  • 2 rkl öljyä
  • 2 tl juustokuminaa eli jeeraa
  • 2 tl currya
  • 2 tl soijaa
  • 1/2 tl chiliä
  • 1 tl kanelia
  • mustapippuria, suolaa

Pyörittele kanapalat marinadissa ja anna maustua ainakin puoli tuntia. Paista kanaset, keitä riisi (laitoin 2/3 jasmiiniriisiä ja 1/3 täysjyväriisiä) ja höyrytä parsakaali. Riisinkeitin hoitelee kätevästi samaan aikaan riisit ja parsat, mutta onnistuuhan tuo varmaan kattilassakin. Painele keitetty riisi tiiviisti kippoon. Kipon voi öljytä kevyesti varmuuden vuoksi. Kumoa riisi lautaselle ja tarjoa kanan ja parsakaalin kera. Riisin ja parsakaalin päälle kannattaa rouhaista kevyesti suolaa.

Tuve un sueño acerca de este plato, entonces tuve que cocinarlo.
 
Besos, Hansu

lauantai 12. joulukuuta 2015

Harmaata harmaan keskellä

I see grey. Harmaa on houkuttanut tänä syksynä ihan valtavasti (ja siinä sivussa myös musta, ai kauheeta). Harmaa on siis saanut ylivallan vaikka pitäisi kai viimeiseen asti yrittää taistella väreillä tuota ulkona vallitsevaa synkkyyttä vastaan... Harmaata perusneuletta olen metsästänyt jo pienen ikuisuuden, ja vihdoin Tallinnan miniminilomalta sellainen löytyi Stradivariuksesta. Siis miten vaikeaa voikaan olla sopivan paksuisen puuvillaisen neuleen löytäminen ja kuka noita keinokuitukammotuksia ostaa?! Mutta vihdoin on luottoneule näihin harmaisiin päiviin kun pukeutumisinpiraatio on ihan nollassa ja tekee mieli vain hukuttautua pehmeyteen. Tässä siis päivän asua, joka onkin oikeastaan myös koko marras-joulukuun asu:

Neule: Stradivarius / Pipo: Stadium / Huivi: French Connection / Muut: H&M


En este momento me gusta el gris.

Besos, Hansu

maanantai 7. joulukuuta 2015

Yhtä juhlaa

Huh olipa siinä viikonlopussa hulinaa kerrakseen, jopa niin paljon etten tajunnut oikeastaan yhtään kuvaa räpsiä. Perjantaina livistin töistä hieman aikaisemmin, sillä vuorossa oli legendaariset Turun KY:n Pikkumustat pikkujoulut. Monttu oli koristeltu talviseksi ihmemaaksi ja juhlinta aloitettiin sitseillä. (Tiivistettäköön tässä, että sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa syöminkien ja juominkien välissä lauletaan molemmilla kotimaisilla hassunhauskoja lauluja sekä seurataan erilaisia esityksiä.) Myrsky mylvi ulkona ja sitsikansa samoin pikkumustissaan. Juhlasalin jatkojen jälkeen siirryimme luksusluokan bussikyydillä värjöttelemään Börsin ovelle, mutta sade ja tuuli saivat lopulta mielen himoitsemaan enemmän Burger Kingin antimia kuin tanssilattiaa.

Lauantai meni nukkuessa ja sunnuntaina olikin aika juhlistaa itsenäistä Suomea. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä sai osakseen ihan uudenlaista arvokkuuta, sillä ensimmäistä kertaa osallistuimme itsenäisyyspäivän juhlakonserttiin (videotaltiointi täällä). Leif Segerstamin johdolla Turun filharmoninen orkesteri soitti Finlandian ohella myös muita Sibeliuksen sävellyksiä, ja tottakai konsertti huipentui Maamme-lauluun. Konsertin jälkeen suuntasimme porukalla Dragon Palaceen syömään, ja ilta jatkui meillä Linnanjuhlia päivystäen. Aikamoista pukuloistoa oli taas Linna tulvillaan, ja Elli Haloon puku komeilikin jo tänään Muotikuun ikkunassa...

Itsenäinen Suomi hymyilytti Peppiäkin


El Día de la Independencia de Finlandia.
 
Besos, Hansu

perjantai 4. joulukuuta 2015

Rakas joulupukki...

Nykyaikana tontutkin ovat siirtyneet internetin ihmeelliseen maailmaan, joten ajattelinpa hieman listata joulutoiveitani tänne. Tuntuu, että tonttuja on jo kovin paljon liikkeellä kuuntelemassa korvat höröllään, mutta omien toivoiden kuiskuttelu ei olekaan niin helppoa. En varsinaisesti toivo oikein mitään tällä hetkellä, vaikka toki kaikenlaisia himotuksia aina on. Se tosin tarkoittaa, että himotukset ovat sellaisia, joita en ole mistään löytänyt ainakaan sopivaan hintaan tai en ole vain saanut aikaiseksi tilata verkosta. Pistäpä siinä sitten tonttu asialle niin... Eivät nämä kaikki siis kovin "realistisia" ole, muttei sellaisia pienenäkään mietitty, sen kun vain liimailtiin mieleisten lelujen kuvia toivelistaan... ;)



Viime aikoina olen alkanut tutkia verkkokauppojen luonnonkosmetiikkaa sillä silmällä. Ah jokin luonnonaineista tehty kuivan komedoakneihon hellijä olisi ihana, mutta usein myös aika kallis. Varsinkin kun en mitään rumaa pakkausta halua ostaasi ja kaunis ulkomuotohan se vasta maksaakin. Myös erilaisia ihania arganöljyjä olen katsellut ja melkein jo tilasin Nafhan versiota. Toisaalta olin jo hankkimassa myös hehkutettua Bio-Oilia... Crazy Rumorsin ja Hurrawn huulirasvat ovat myös ylistettyjä, mutta vielä on jäänyt nekin kokeilematta.



Kaikenlainen tyttöhömppä on aina tervetullutta. Uutta, kestävämpää mallia olevaa ruusukultaista boyfriend-kelloa olen katsellut jo pitkään mm. Fossililta, mutta toisaalta sellainen houkuttaisi myös kultaisena. Ja ai että, olisi kivaa meikkailla aamuisin kirkasvalolampun valossa. Sukat päättivät kaikki hajota samalla kertaa ja uusi pyjamakin kelpaisi. Unisukkina mulla on vieläkin ala-asteella saadut jarrusukat... Ja tarinat, ne ovat aina hyvä lahja. Kirjojen suhteen olen lähes kaikkiruokainen, mutta keltaisen kirjaston klassikot ovat melko varmasti hyvä valinta.


Vaikka mitä sporttikamaa tekisi mieli, mutta moniakaan juttuja ei ole tullut hankittua kun ilmankin pärjään. Olen ihastellut vedenpitävää juoksutakkia sekä sadehousuja (yksi tekosyy vähemmän). Juoksussa sormia lämmittäisi varmaan paremmin lajiin suunnitellut hanskat kuin villalapaset. Toinen fleecekin tulisi tarpeeseen. Salille pitäisi hankkia niskapehmuste tangolle, sekä painonnostovyö. Kotona taas sisustukseen sulautuisi valkoinen jumppapallo, jollainen jo melkein lähti matkaan Clasulta. Lenkkimallinen kuminauha taas on jäänyt kauppaan monta kertaa, kun en vaan ymmärrä mikä niissä niin maksaa. (Tosin eihän tämä olekaan niin kallis?) Vatsalihasrulla taas olisi oiva kidutusväline joulukilojen sulatukseen...

Niin ja suklaata, sekin on aina hyvä lahja.

Mitäs teidän toivelistalta löytyy?


La carta a Papá Noel.

Besos, Hansu

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Maailman helpoin tonnikalapastavuoka

Tämä ei ehkä ole se esteettisin ruokalaji tai muutenkaan kovin ihmeellistä gourmeeta, mutta helppoudessaan tämä tonnikalapastavuoka on niin kätevä arjen pelastaja, että on pakko vinkata tästä. Valmisteluvaiheeseen menee ehkä noin kymmenen minuuttia, ja ruuan olessa uunissa voikin sitten ottaa vaikka nokoset. :)



Tonniakalapastavuoka 4–6 annosta:
  • 7 dl pastaa (kuivaa)
  • 2 tai 3 purkkia tonnikalaa
  • n. 390 g tomaattimurskaa (esim. Pirkka yrttinen)
  • n. 2,5 dl ruokakermaa (esim. Valio Crea maustettu ruokakerma Kippari)
  • n. 5 dl vettä
  • 1 paprika ja/tai puolikas kesäkurpitsa
  • kourallinen kirsikkatomaatteja
  • n. 1 dl juustoraastetta tai esim. juustokimpaleen jämä raastettuna
  • 1 lihaliemikuutio
  • suolaa, pippuria
  • voita tai öljyä vuuan voiteluun 



Lämmitä uuni noin 175–200-asteiseksi. Pilko paprika ja/tai kesäkurpitsa pieneksi kuutioksi ja halkaise kirsikkatomaatit. Voitele vuoka ja mittaa pasta vuokaan. Sekoita joukkoon tonnikala. Kaada tomaattimurska ja ruokakerma mitta-astiaan, ja lisää vettä kunnes nestettä on noin litra. Sekoita nesteen joukkoon murskattu lihaliemikuutio sekä ripaus suolaa ja pippuria. Kaada neste vuokaan ja sekoita joukkoon paprika ja/tai kesäkurpitsa. Ripottele päälle kirsikkatomaatit ja juusto. Paista uunissa noin 45–60 minuuttia ja ota tällä välin nokoset tai puuhaile jotain kivaa.

La cazuela de pasta y atún más fácil del mundo.

Besos, Hansu

tiistai 24. marraskuuta 2015

Ensilumi

Hah some on täynnä hienoja kuvia paksusta lumikerroksesta ja mä täällä intoilen millin paksuisesta pakkasukon aivastuksesta. Mutta onhan tuo maisema vaan nyt niin paljon valoisampi kuin aikoihin!


Pienen lumikerroksen myötä löysin myös pienen pilkahduksen joulumieltä. Kimmeltävä maisema ja kuulas taivas lupaili jo tonttujen kurkintaa. Alkoi tehdä mieli askarrella, leipoa ja katsoa piirrettyjä. Kuukausi enää jouluun, hui!

Las primeras nieves.

Besos, Hansu

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Aikalisä

Päässä humisee. Vanne kiristää ohimoilla. Poskia särkee. Silmiä kirvelee. Väsyttää. Rivit hyppivät ruudulla ja ymmärryskin tökkii. "Jaahas, nyt se flunssa sitten iski, sopivasti viikonlopuksi", huomaan miettiväni – lähes jokaisena torstaina tai perjantaina. Tiedä sitten onko työergonomiani vaan niin huono (on) vai onko syynä huono, mahdollisesti homeinen toimistoilma (ehkä). Ei sillä, että kokisin hirveästi stressiä töistä (tai edes gradusta), vaikka muistettavia pikkujuttuja ja deadlineja on paljon. Kroppa ei vain millään meinaa pysyä perässä. Ehkä se on se yksi vuosi lisänä mittarissa. Ja tämä vuodenaika.



Otin opikseni Pepiltä ja pidin viikonloppuna vapaapäivän kaikesta – potematta huonoa omaatuntoa. Kerrankin myönsin itselleni, että nyt ei ihan oikeasti jaksa. Kuten ei näköjään monena muunakaan lauantaina, ne kun on viime aikoina mennyt päänsärkyä nukkuessa. Kuitenkin yleensä samaan aikaan gradupaperit katsovat syyttävästi sohvan nurkasta – ja olo on entistä hirveämpi. Mutta antaa niiden katsella ja syytellä, täällä tarvitaan nyt lepoa. Liikuntaakin tarvitaan vastapainoksi kaikelle tekemiselle ja kiireelle, mutta välillä on hirveän vaikea kuulostella itseä, että onko kyseessä oikeasti väsymys vai laiskuus.

Lauantaina hellin itseäni hyvällä omatunnolla pitkillä yöunilla ja nokosilla. Hyvä ruoka, kävely hyytävän raittiissa ilmassa ja syvävenyttely toivat kroppaan ihan uutta levollista energiaa, jonka viimeisteli saunominen ja ulkoinen kehonhuolto ihanilla öljyillä ja rasvoilla. Seuraavalla Espanjan reissulla pitänee haalia lisää Mercadonan parin euron arganöljyllä höystettyä unelmaa...



Tänään valoa ja uutta toivoa toi ohuenohut valkea, jalan alla rapsahtava lumikerros. Eikä banaanipannaritkaan yhtään hullumpi aamun aloitus ollut... Aamulla oli jopa sen verran uutta puhtia, että ideoita blogia varten alkoi tulvia ja gradun kuiskinnassakin alkoi olla positiivinen sointi. Teki myös mieli urheilla ja selasin hieman Decathlonin valikoimaa löytääkseni tälle houkuttelevalle XXL:n juoksutakille kilpailijan. Ja mitä kummaa, selain ohjautui osoitteeseen decathlon.fi – eli Decathlon toimittaa nyt Suomeen! Toki valikoima oli aika paljon suppeampi kuin vaikkapa espanjalaisella puolella mutta onhan tämä nyt aika suuri juttu silti! :) Loppujen lopuksi päivä kului heiveröistä lumipeitettä ihaillessa ja slowfoodista nauttiessa. Isän tuomat silakat olivat aika makoisia voissa paistettuna, ja jälkiruuaksi Eero pyöräytti vielä ruissämpylöitä. Nam! Miten se menikään, hyvä ruoka – parempi mieli...

El fin de semana más lento.

Besos, Hansu

perjantai 20. marraskuuta 2015

Oppeja koiralta

Pepillä pyörähti jo kahdeksas vuosi mittariin, ja sen kunniaksi pohdin asioita, joita voi oppia Pepiltä – ja miksei muiltakin koiruuksilta. Kokosin joskus tällaisen listauksen jääkaapin oveen muistuttamaan, että jokaisesta päivästä tulisi nauttia samalla riemulla kuin Peppi: 


Osaisinpa itsekin kohdata uuden ihmisen yhtä varauksetta ja ilolla. Pystyisinpä olemaan murehtimatta turhista asioista ja muistaisinpa osoittaa tarpeeksi hellyyttä tärkeille ihmisille. Ymmärtäisinpä tarttua hetkeen, leikkiä ja hassutella enemmän ja laiskotella ilman huonoa omaa tuntoa.



Samaan aiheeseen liittyen poimin joskus tällaisen Kodin kuvalehdestä:
"– – En kaipaa terapeuttia enkä henkilökohtaista valmentajaa, sillä minulla on jotain vielä parempaa – koiria. Ne neuvovat minulle, mikä elämässä on olennaisinta. Kannattaa ulkoilla usein, syödä sopivasti ja nukkua aina kun on mahdollista. Iloita arjen pienistä asioista, kuten lasten kotiintulosta tai seunareussusta, aina kuin ensimmäistä kertaa. Ja ennen kaikkea: rakastaa ehdoitta ja kuin heikkopäinen." (Paula Larjo, Rakkauden lähettiläät, Kodin kuvalehti 12/2015)

Pepin synttärit olivat maanantaina ja muistin koko asian vasta tiistaina. Ei ollut siis maksalaatikkokakkua tarjoilla, mutta onneksi juuri maanantaina Peppi sattui saamaan pitkän riehunta- ja leikkisession sekä extrapitkän lenkin normaalista poikkeavissa maisemissa. 

Onnea Peppi ja eläköön kaikki maailman koirat! <3

El lunes pasado Peppi cumplió ocho años – felicidades a Peppi y vivan los perros!

Besos, Hansu

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Satumainen syksy


Voihan masentava marraskuu. Värikkäät lehdet ovat muisto vain ja pimeys masentaa mielen. No ei kyllä paranisi valittaa, sen verran aurinkoisesta ja värikkäästä syksystä saimme kuitenkin nauttia. Mutta saa kai silti toivoa, ettei tätä pimeyttä ja märkyyttä kestäisi kovin kauan. Tuntuu, että pimeys nielaisee energian lisäksi tunnit vuorokaudesta kun mitään ei näemmä enää ehdi...

Onneksi sentään ehdin viime tingassa ikuistaa hieman väriloistoa, kun pari viikkoa sitten kävimme taas ihailemassa keltaisessa lehtimeressä kylpevää kampusaluetta ja Tuomiokirkon ympäristöä. On Turku vaan aika kaunis. Ohi mennen tuli räpsäistyä kuva myös syysasuisesta Pehr Kalmin tammesta, ja tajusin asian vasta kuvia selaillessani. Vuodelta 1779 peräisin oleva tammivanhus on selvinnyt jopa Turun palosta ja on siis Turun keskustan vanhin puu.

Tämä lienee se kuuluisa Kalmintammi



Los colores del otoño.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...