torstai 20. heinäkuuta 2017

Veneilyä ja raunioita


Voi näitä meidän kesäsäitä! Tosin eipä nämä synkemmät säät toimistossa istuessa haittaa, mutta ärsyttää jäätyä pyörämatkoilla kun säätiedotteissa luvataan aina puutaheinää... Onneksi sentään viime viikonloppuna saatiin nauttia pienen hetken auringon paisteesta, ja sen kunniaksi suuntasimme veneilemään! Äitini miesystävällä on Kaarinassa pikkuinen katettu moottorivene, jota on jo tovin pitänyt päästä testaamaan, sillä eipä ollut edes äiti vielä astunut jalallaan veneeseen.

Rantakäärme kävi pulahtamassa

Huristelimme Kaarinasta Kuusiston linnan raunioille, joka on myös ollut ikuisuuden bucket listalla - kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis! Olen melko pienenä viimeksi käynyt raunioilla, ja pikku-Hansun mielestä moinen kivikasa ei kovin kummoinen ollut. Nyky-Hansu sen sijaan on innostunut historiasta ja vanhoista jutuista, joten olen odottanut raunioilla käyntiä. Ja olihan ne hienot!


El fin de semana pasado damos un paseo de barco y visitamos las ruinas del Castillo de Kuusisto.

Besos, Hansu

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Pulassa


Vihjailin viime postauksessa muutamista vastoinkäymisistä, mutta otsikko viittaa Kroatian kaupunkiin nimeltä Pula – en vain voinut vastustaa tuon sijamuodon lisäämistä. Huristelimme vajaan tunnin matkan Rovinjista Pulaan iltapäivällä tarkoituksenamme viettää siellä loppupäivä ja illallistaa myös. Kävi kuitenkin niin, että kaupunki tuntui melko kolutulta jo parin tunnin jälkeen, ja suuntasimmekin jo hyvissä ajoin takaisin Rovinjiin. Sunnuntai oli ajoituksena loistava, sillä monet kaupat olivat kiinni ja näin kaduilla mukavan väljää. Myöskään nähtävyyksissä ei montaa ihmistä lisäksemme ollut, joten esimerkiksi amfiteatterille pääsimme ilman jonottamista – ilmeisesti etenkin tuo nähtävyys on normaalisti hyvinkin ruuhkainen.

Amfiteatteri on varmasti Pulan tunnetuin nähtävyys ja se kannattaakin ehdottomasti kokea – etenkin kun ruuhkaisinakaan aikoina jonot tuskin yltävän lähellekään Rooman Colosseumin ihmismeriä. Rooman Colosseumiin verrattuna tuo Pulan versio kun on lähestulkoon samanikäinen, mutta paremmin säilynyt. Pulan amfiteatterissa pääsi tutustumaan jopa sen maanalaiseen osaan, jossa niitä hurjia leijonia sun muita villieläimiä on pidetty. Nyt tiloissa oli näyttely amfiteatterin historiasta sekä kokoeilma vanhoja ruukkuja infopaketteineen.

Rooman valtakunnan aikaisista monumenteista Pulassa on jäljellä myös Augustuksen temppeli ja Sergiuksen riemukaari. Roomalaisaikaisia jäänteitä voi bongata myös katukivetyksestä. Pakollisten nähtävyyksien lisäksi katsastimme myös linnoituksen, joka toimii Kroatian sotahistoriasta kertovana museona. Nähtävyydet eivät montaa ropoa maksaneet ja opiskelijakorttikin kelpasi pitkästä aikaa (esimerkiksi Italiassa ja Sloveniassa kun tuohon on yläikäraja). 

Niin kuin linnoitukselta otetuissa kuvissa jotakuinkin näkyy, on Pula pääosin uutta rakennuskantaa, sillä se pommitettiin lähes kokonaan 2. maailmansodassa. Edellämainittuja historiallisia rakennuksia ja muutamia viehättäviä katuja lukuunottamatta Pula ei ehkä ole kaikkein mielenkiintoisin kohde ja vanhat monumentit on äkkiä kierretty. En siis suosittele viettämään viikon lomaa Pulassa, vaan valitsemaan jonkin sympaattisemman kohteen lähistöltä Istrian niemimaailta ja poikkeamaan päiväretkellä Pulassa.

La visita a Pula y sus monumentos antiguos. Sabías que "Pula" significa un apuro o una escasez en finés?

Besos, Hansu

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Rouhea, romanttinen Rovinj

Ohoh kylläpä tämä viikko hujahti hirveää vauhtia ohi, kun illatkin täyttyivät erään työprojektin parissa puurtamisella. Viikonloppu puolestaan sujahti kesästä nauttien vaikka Ruisrockiin emme tänäkään vuonna menneet. Sen sijaan eilen nautimme kesäillasta Koulun pihalla ja Tårgetin terassilla, ja tänään fiilistelimme aurinkoa Littoistenjärvellä. Kesä kuluu kyllä niin kovaa tahtia, että pelkään sen olevan ohi ennen kuin se kunnolla alkoikaan – kuulin pääskysetkin vasta eilen! Reissusta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, ja pelkään että unohdan kaikki hienot yksityiskohdat ellen pian saa niitä rustattua ylös. Toisaalta reissukuviin on kyllä kiva palata pienen tauon jälkeen. Nyt reissupäiväkirjassa ollaan päästy jo Kroatian puolelle Rovinjiin, joka oli kyllä sympaattinen pikkukaupunki.




Rovinjin vanhasta kaupungista jäi erityisesti mieleen värikkäät, sopivasti rappiolla olevat talot, toinen toistaan söpömmät ikkunaluukut sekä kapeat ja jyrkät kujat, joiden kivetys oli vuosisatojen aikana hioitunut petollisen liukkaaksi. Liukastella sai siis reissun aikana milloin vuoristossa irtokivien takia ja milloin liukkaan mukulakivetyksen takia. Horjahteluista huolimatta onnistuin onneksi kuin ihmeen kaupalla pysymään pystyssä – mitä nyt Bledin kukkulalta alas tullessa hieman nirhaisin kyynärpäätä kun vierivät kivet pettivät alta...




Kroatiassa oli tarkoitus ajaa Plitvicen putouksille, mutta Fiat500 tuntui hieman raskaalta matkakumppanilta tehdä tuollainen kuuden tunnin ajomatkan vaativa päiväretki. Niinpä meillä ei yllättäen ollutkaan sen kummempia suunnitelmia tai tekemistä, ja kuin varkain pääsimme lomamoodiin: päivällä rantakallioilla makoilua ja illalla pienillä kujilla käyskentelyä. Söpöjä erilaisia pikkurantoja Rovinjissa on monia, ja parhaat löytää mitä kauemmas kaupungista viitsii kävellä. Suurin osa rannoista on kroatialaiseen tapaan kivisiä ja kallioisia, mutta muutama hiekkaisampikin ranta löytyi.




Rovinj oli kyllä todella mukava ja sympaattinen kohde, jota suosittelen ehdottomasti. Lähtiessä vain sattui eräs ei niin mukava tapahtuma, joka löi suuren mustan leiman koko paikkaan. Kertoilen tästä ja muista vastoinkäymisistä myöhemmin, jahka olen ensin esitellyt muita Kroatian hienoja puolia...

Besos, Hansu

Rovinj, la ciudad pequeña y colorida en Croacia.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Jännittävä Postojnan luolasto

Matkalla Bledistä kohti Kroatiaa pysähdyimme Postojnassa luolastovisiitillä. Olen vain kerran aikaisemmin Turkissa käynyt pienessä tippukiviluolassa, joten en juurikaan tiennyt mitä odottaa. Tiesin, että luolassa on ympäri vuoden +8-10 astetta lämmintä, ja ymmärsimme sentään varautua pitkähihaisella ja huivilla. Alkumatka syvemmälle luolaan taitettiin pienellä junalla (kertonee jotain luolan koosta), jonka vauhdissa tuli kyllä melkoinen vilu. Onneksi luolassa käyskennellessä tarkeni paremmin kun ei tuullut. Kosteus tosin oli aikamoinen (99 %), joten vähän väliä katosta saattoi tipahtaa pisara nenän päähän.



Luolasto on tosiaan järjettömän iso, tutkitulta osuudeltaan yli 24 kilometriä pitkä. Junamatkan lisäksi koosta kertonee myös se, että siellä on arvatenkin 1800-luvulta peräisin oleva tanssiaissali kristallikruunuineen, 10 000 ihmistä mahduttava konserttisali ja tietenkin matkamuistomyymälä. (Selvennyksenä, että nuo salit ovat siis vain suuria luolia ilman sen kummempia ihmisen tekemiä rakennelmia - jos kristallikruunuja ei lasketa.) Wikipedian mukaan Postojnan luolassa on myös maailman ainoa maanalainen postitoimisto.

Luolalla on pitkä historia turistinähtävyytenä


Jännää luolassa on myös se, että se on löydetty jo keskiajalla, ja löytäjä on jättänyt suuaukolle puumerkkinsä. Tämän jälkeen kävijät ovat jättäneet vuorollaan omat puumerkkinsä seinään, josta on bongattavissa mielenkiintoisia vuosilukuja ja nimiä. Ja turistinähtävyys luolastosta tuli jo vuonna 1819! Suosio on ymmärrettävä, sillä luolasto on täynnä toinen toistaan jännempiä tippukivimuodostelmia (osa muun muassa näytti aivan katosta ripustetulta kankaalta), joiden muodostumiseen on mennyt järjettömän pitkä aika. Muistaakseni sadassa vuodessa syntyy sentti tippukiveä, joten esimerkiksi luolaston symbolina olevan viisimetrisen Brilliant-tippukivipylvään syntymiseen on mennyt jokunen vuosi... Mielikuvitus alkaa kyllä laukata tuolla, ja kaikenlaisia hahmoja on näkevinään siellä täällä. Melkein voisi myös kuvitella, että jossain luolaston tutkimattomissa osissa lymyilisi jokin klonkkumainen otus...



Postojnan luolaston maskottina toimii söpö vaaleanpunainen luikero, olmi (proteus anguinus / human fish), joita oli nähtävillä akvaariossa. Olmit ovat siis vähän aksolotlia muistuvia silmättömiä salamanterielämiä, joilla on pikkuiset alikehittyneet raajat ja ulkoiset kidukset. Ulkonäkönsä lisäksi olmit ovat siitä jänniä, että ne saattavat selviytyä ilman ruokaa kymmenenkin vuotta ja elävät suurin piirtein yhtä kauan kuin ihmiset. Olmista ei missään nimessä saanut ottaa kuvia, joten niitä pitää tyytyä ihailemaan netissä. Muutoin räpsin aika läjän kuvia, mutta valtaosa on tärähtäneitä tai muuten vaan tylsän näköisiä ja toinen toistaan muistuttavia. Luolasto on siis ehdottomasti jotain, mikä täytyy vain itse paikan päällä kokea.

Olmi-kuvioitua turistikrääsää oli toki joka lähtöön, kuvassa palapeli. Aika söpö kyllä!
La cueva de Postojna en Eslovenia.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...