sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lontoon reissupäiväkirja osa 1

Tulipa tehtyä "puoliextempore" reissu Lontooseen ja samalla pidettyä breikki lähestulkoon kaikista someista sun muista, meikäläisen puhelimessa ei meinaan toiminut wifi melkein missään. Eerolla siis oli työmatka Lontoon lähettyville, ja oikeastaan vasta reilu viikko ennen matkaa päätimme pitää samaan syssyyn pienen miniloman ja hommata mullekin lentoliput. Lensin siis perässä Lontooseen viime perjantaina aamulla, ja takaisin lensimme tiistaina iltalennolla. Varsin tehokkaasti saimme käytettyä nuo neljä ja puoli päivää, ja fiilis jalkapohjissa oli kyllä sen mukainen!



Perjantaina jouduimme hetken odottelemaan hotellihuoneeseen pääsyä, kunnes iltapäivästä pääsimme vihdoin haahuilemaan Oxford Circusille. Huhhuh, kyllä riittää populaa tuolla. Aikamoinen shokki iski kasvoille kun metrotunnellistä nousee tuohon vilinään. Hetken pyörittyämme löysimme tiemme Chinatowniin, jossa vesikielellä tutkimme toinen toistaan houkuttelevampia aasialaisia ravintoloita. Lopulta päädyimme korealaiseen bibimbap-kulhojen äärelle. Pimeän laskeuduttua kolusimmekin lähinnä Piccadilly Circuksen kauppoja, joissa myös riitti sen verran hälinää ettei shoppailuun oikein jaksanut keskittyä.

Meidän hotelli sijaitsi pääpaikoista vähän syrjemmässä, Kilburn Parkin metroaseman lähellä, joten joka päivä sai kyllä metrolla suhailla kyllästymiseen asti. Best Western Maitrise Hotel oli ihan ok hinta-laatusuhteeltaan. Melko kallis, mutta toisaalta uskon, että samaan hintaan alueesta riippumatta löytyy aika paljon nuhjuisempiakin paikkoja.



Lauantaina aamusta suuntasimme British Museumiin, jossa onneksi oli tilaa ihmetellä vaikka turisteja riittikin. Aikamoisen museoähkyn tuolta sai, sillä ihmeteltävää olisi riittänyt moneksi päiväksi. Siis huh mitä aarteita, Rosettan kivi ja kaikkea. Etenkin nuo Egypti-jutut ovat aina kiehtoneet meikäläistä, mutta olihan museossa huikeita juttuja lähes kaikkien kansojen historiasta. Ja tokihan jo museorakennus itsessään oli aika hieno ja näkemisen arvoinen – ja mikä parasta, museo on ilmainen, kuten lähes kaikki Lontoon museot! En muista paljoakaan babylonialaisten, assyrialaisten  ja muiden kadonneiden kansojen historiasta koulun historian tunneilta, mutta muumioita olisin voinut tutkia ikuisuuden. Myös selvitys muinaisten egyptiläisten sairauksista hampaiden ja luiden perusteella selvitettyjä oli huisin jännää...



Museosta väsyneinä istahdimme läheiseen pubiin ja söimme tietenkin fish and chipsit siiderin ja oluen kera. Ei ollut ihan mun mieleinen makuelämys, mutta tulipahan kokeiltua.
Hetken energiaa kerättyämme suuntasimme valtavaan Westfieldin ostoskeskukseen, jossa puolestaan sai ähkyn tavaran paljoudesta. Siellä oli kyllä kaikki myymälät mitä kaivata saattaa, eikä läheskään kaikissa kiinnostavissa putiikeissa jaksanut millään käydä. Lauantai-ilta takasi myös sellaisen väenpaljouden, että hyvä kun löysimme food marketilta edes istumapaikan vaikkei sekään alue mikään pieni ollut...



Sunnuntaina aamulla oli Natural History Museumin vuoro, jolta odotin melkeinpä enemmän kuin British Museumilta. Ehkä museo oli hienoinen pettymys odotuksiin nähden, sillä monet näyttelyistä oli selkeästi suunnattu lapsille. Asioista kerrottiin melkolailla perusjutut, enkä tuolla uutta pääse paljoa oppimaan. Mutta kyllähän nyt dinosaurusten jäänteet, liikkuva aidonoloinen t-rex ja sinivalaan luuranko puhutteli mun sisäistä lasta sen verran, että ne yksinään riitti takamaan huikean museokokemuksen. Ja olihan rakennuksen arkkitehtuuri kaikkine yksityiskohtineen jo itsessään vierailun arvoinen!

Sattumalta valikoitui päälle teemaan sopiva asukin...
Museon jälkeen ajattelimme "nopeasti kipaista" Harrodsilla, kun se sopivasti sattui olemaan "lähistöllä" (Lontoon välimatkat eivät lakanneet yllättämästä). Harrods oli nopeasti nähty, eihän siellä nyt meille mitään ollut. Nälkä kurni, eikä lähistöllä tietenkään ollut kuin kaikenmaailman shamppanja- ja kaviaaribaareja. Onneksi taskussa oli välipalapatukka, jonka turvin tsemppasimme vielä "läheiselle" Buckinghamin palatsille. Satuimme paikalle juuri kun hieno hevoskulkue oli matkalla veteraanien muistopäivän paraatiin. Lopulta mekin löysimme tiemme paraatipaikalle, ja kun juhlallisuudet olivat ohi, ohitsemme ajoi poliisisaattuessa niin pramea outo, että tokaisin Eerolle, että mikähän arvokas herra oli kyydissä. Eero vastasi siihen, että prinssi Charleshan se!



Jalat särkivät infernaalisesti, mutta eipähän ollut aivan turha reissu kun tavallaan näimme kuninkaallisia! Pian alkoikin jälleen hämärtää, emmekä vielä olleet syöneet lounastakaan – ei ihme että fiilis oli aivan naatti. Istahdimme pizzalle ja meinasimme viimeisillä voimillamme vielä koluta hieman kauppoja. Kaupat menivät kuitenkin aikaisin kiinni suunnuntai-iltana, joten saimme loistavan syyn suunnata ajoissa hotellille tekemään hieman töitä. 
 
Londres, el diario de viaje parte 1: el Museo Británico, el Museo de Historia Natural, el gran almacen de Harrods y el Palacio de Buckingham.

Besos, Hansu

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Lihaton lokakuu vegaanisena: miten sujui?

Jaaha, siinä se lihaton lokakuu hujahti ohi hirveällä vauhdilla. Ja arvaatteko mitä? Ei tehnyt tiukkaakaan. Olen suorastaan hämmästynyt, miten helppoa vegaanius on ollut. Kuukausi on myös hämmentävän lyhyt aika, eihän siinä ehtinyt kokeilla kaikkia ruokia joita mielessä oli. Eikä ehtinyt tulla oikeastaan ikävä mitään. Alkuun himoitsin juustoja, mutta pian sekin helpotti. Aionkin jatkaa melko samoilla linjoilla, mutta toki löysemmin rantein. Ulkona syödessä ja kyläilessä en ajatellut kieltäytyä eläinperäisistä herkuista, mutta kotioloissa en jää kaipaamaan paljon mitään. Maitotuotteistakin tykkään oikeastaan enemmän kasvisversioista, ja soijarahkaa ja mantelimaitoa kaapista on löytynytkin jo pidemmän aikaan. 


Täytynee toki myöntää, että pari poikkeusta tuli kuukauden aikana tehtyä. Kaverin synttäreillä söin hänen itse tekemäänsä kermakakkua ja tavallista maitoa kahvin joukossa, ja opiskelijalounaalla pannukakkua vegehernekeiton kanssa. Ostin myös intialaistyyppisen valmiskastikkeen, jonka ainesosalistalla oli muutama prosentti maitojauhetta. Samaten mussutimme sipsejä ja kaurakermaviilidippiä tajuamatta (hah senkin kalja-sipsivegaanit!), että dippijauheessa oli mm. maitopohjaisia jauheita. Niin ja Eeron sushihimo kasvoi niin hillittömäksi, että olihan sitä syötävä, ja vegesushien joukossa meni myös muutama lohinigiri. Mutta ainakin 95 prosenttisesti kuukausi meni vegaanisena, paljon paremmin siis kuin uskalsin odottaakaan.

Kaupoista löytyy nykyään vaikka mitä vaihtoehtoja eläinperäisten juttujen tilalle, joten vegeily on kyllä tehty helpoksi. Toisaalta välillä epäilyttää, onko terveyden kannalta järkevää syödä tehdastuotettua mitälie soijapuristetta kun se broileri tuntuisi paljon luonnollisemmalta. Niin tai näin, aina on varmasti väärin päin. Pitänee löytää se kuuluisa keskitie tästäkin.

Rahaa en usko että säästyi, sillä esimerkiksi nyhtökaura, quorn ja muut hienot jalosteet ovat edelleen jopa kalliimpia kuin liha. Kuivatut soijatuotteet ja pavut sentään eivät maksa juuri mitään. Ja kokeilumielessähän kaupasta piti roudata milloin mitäkin jännää, vaikka päätimme että emme rupea hifistelemään mitään kummallisia hampunsiemenydinsiitepölyhässäköitä. Mitä nyt vähän puffattua kvinoaa ja hamppuproteiinijauhetta tuli hankittua...


Rahaa säästyi toisaalta kun ulkona ei juuri tehnyt mieli syödä. Kasvisvaihtoehtoja kyllä löytyy, mutta vegaaniset vaihtoehdot ovat edelleen vähissä. Opiskelijaruokaloissakaan ei tehnyt paljoa mieli käydä, kun vegaaniset vaihtoehdot olivat usein melko ravinneköyhiä (siis kyllähän valikoimaa on itse asiassa yllättävän paljon, mutta etenkin ilta-aikaan vaihtoehdot olivat vähissä). Positiivista tosin oli se, että vegeruokien jonot ovat paljon lyhemmät! 

Odotin kokeilulta, että oppisimme käyttämään kasviksia monipuolisemmin. Tässä suhteessa tunnen pientä pettymystä, sillä ruuan joukkoon on edelleen tullut nakeltua samat tutut jutut: paprikaa, porkkanaa, tomaattia, kesäkurpitsaa, kaalia, parsa- ja kukkakaalia, satunnaisesti kotimaisia juureksia ja silloin tällöin pinaattia tai lehtikaalia. Ehkä syömme jo semipaljon erilaisia vihanneksia, mutta jotenkin odotin löytäväni keittiöstä enemmän uusia tuttavuuksia. Ja edelleen olen ollut aivan liian laiska väsäämään salaatin tapaista lämpimän ruuan kylkeen tai samaan aamu- ja iltapalaan oheen enemmän kasviksia (hedelmiä ja marjoja nyt sentään). Toistaiseksi siis ruuat ovat tuntuneet sen perinteisemmän lihaversion muunnelmilta, enkä kuukauden aikana kerennyt löytämään mitenkään järisyttävällä tavalla uusia ruokalajeja.


Odotin myös löytäväni uusia iltapaloja ainaisen juustovoileivän tilalle. Maustamaton hummus ja maustamaton riisikakku oli jokseenkin mauton yhdistelmä, joten toistaiseksi kumpikaan ei jäänyt vakiovieraaksi meidän keittiöön. Kaupasta on aivan liian helppo löytää hyviä vegaanisia tuorejuustoja, jotka maistuivat Jyväjemmari-leivän kanssa ihan liian hyvin. Toisaalta kun mietin, niin aika vähän meillä loppujen lopuksi kului leipää vaikka äkkiseltään tuntui että niitä vegetuorejuustoleipiä tuli mussutettua paljonkin. Ja itse asiassa nyt tuntuu melko normaalilta laittaa vaikka pinaattia ja hummusta leivälle ja juustovoileipä tuntuu melko valjulta, joten ehkä jokin muutos on sittenkin tapahtunut.


Entäs se proteiini ja muut makrot? Monet tietänevät, että olen varsinainen ruokanatsi mitä tulee ruokien makrojakaumaan – etenkin murehdin aina riittämätöntä proteiinia. Vegaaniudessa proteiinin saannissa pitääkin olla tarkkana. (Etsin ruokainspiraatiota Jodelin vegaanit-kanavalta, ja ei, uunissa paahdettu bbq-maustettu kukkakaali perunamuusilla ei korvaa grillikanaa etenkään makrojensa puolesta.) Toivoinkin vegaanikokeilun auttavan laajentamaan käsitystä siitä, mistä ruuan proteiinit koostuvat, jolloin mahdollisesti käytetty liha voisi toimia enemmän mausteena kuin pelkästään proteiinin lähteenä. Monipuolisesti proteiineja sisältävä vegeannos siis sisältää esimerkiksi kvinoaa, täysjyvätuotteita tai vaikka herneproteiinipastaa, erilaisia papuja ja linssejä, pähkinöitä ja siemeniä sekä mahdollisesti näitä erilaisia soija- ja härkäpapuvalmisteita. Välillä onnistuin koostamaan melko monipuolisia annoksia ja välillä taas oli luotettava vain soijasuikaleiden voimaan. Uskon kyllä, että jatkossa osaan nojata vähemmän lihaan protskun lähteenä, ja esimerkiksi siemeniä tulee nykyään kuin huomaamatta tungettua aika moneen ateriaan.
Tarkoitus oli tehdä myös hieman kalori- ja makrojakaumatarkastelua, jotta olisi ollut helpompi sanoa sisälsikö ateriat tarpeeksi proteiinia ja hyviä rasvoja. Kiiressä moinen jäi tekemättä, mutta mututuntumalla kotitekoiset ruuat tuntuivat tarpeeksi monipuolisilta, mutta ulkoruokinnasta ei voi sanoa samaa. Välillä ei opiskelijalounaasta löytynyt kuin muutama hassu papu, ja niiden voimalla ei kyllä ainakaan treenata jaksanut.

Treenin jälkeinen nopeasti nautittava ja imeytyvä proteiini jäi myös väliin, en tiedä palaammeko nyt heraproteiinin vai ollako jatkossakin ilman. Eerolla ainakin on ollut paljon vaikeuksia saada tarpeeksi kaloreita (meillä on kulunut joku kilo banaaneita päivässä kun jostain niitä kaloreita on revittävä) ja treeni kulkemaan. Hamppuproteiinia on lisätty smoothien joukkoon mutta aivan sellaisenaan emme ole sitä rohjenneet kokeilla. Saapi nähdä. Toisaalta itsellä ei ole ollut viime aikoina kiljuva nälkä treenin jälkeen, tiedä sitten onko viime aikojen ruokailu pitänyt verensokerin tasaisempana. Toisaalta taas en ole muutenkaan viime aikoina tuntenut kuolevani nälkään, ehkä ikä vain tekee tepposia...

Niin ja sokerit. Mitään en ole laskeskellut, mutta uskon mussuttaneeni aika paljon enemmän sokeria, ihan jo hedelmistä mutta myös soijatuotteet ovat usein jonkin verran sokeroituja. Lisäksi vegeruuan jälkeen on usein kolottanut herkkuhammasta. En tiedä onko jäänyt nälkä, vai onko kyseessä jokin psykologinen "nyt kun olen syönyt näin terveellisesti niin ansaitsen herkkuja". Karkkiakin tuli syötyä kerran, ja muistin olla tarkkana liivatteen kanssa. Onneksi mun lemppari-irtsarit on melkein kaikki sellaisia jauhoisia...


Entäs sitten ne fiilikset? Mulla oli ehkä hieman epärealistiset odotukset, miten heräisin joka aamu supervirkeänä ja iho muuttuisi täydelliseksi. Lokakuussa pimeys ja syysväsymys perinteisesti vyöryy niskaan, joten vaikea tietää onko viimeaikojen väsynyt fiilis ja vetämätön olo johtunut liian niukista kaloreista, riittämättömistä ravinteista, muuten vain erilaisesta ruuasta vaiko vaan syksystä ja muista taustalla myllertävistä asioista. Olen myös nukkunut monena yönä superhuonosti, että silläkin varmasti osansa väsymyksessä.
Ensimmäisellä viikolla vatsa vaivasi aivan todenteolla, ja sanoinkin, että vegeilen vielä viikon ja jos ei helpota niin lopetan koko kokeilun. Vatsavaivat helpottivatkin onneksi samantien viikon jälkeen. En tiedä oliko kyseessä vain tottumiskysymys, alkushokki vaiko se, että ensimmäisellä viikolla söimme ehkä enemmän papuja kuin vaikkapa soijaa (tosin loppujen lopuksi kaikessa vegeproteiinissahan on kytkös lopulta palkokasvien proteiineihin, eli papua tulee kyllä puputettua). Mutta jälkikäteen kun mietin, niin harvinaisen rauhallinen on vatsa kyllä ollut. Tosin refluksioireet eivät ole hävinneet, vaan oikeastaan ehkä pahentuneet. Harmi.
Ensimmäisellä viikolla iho myös kuivui ja puski yhtäkkiä epäpuhtauksia. Kuivuminen saattoi johtua ihan vain siitä, että töiden loputtua en ehkä muistanut juoda niin säännöllisesti. Tai sitten kyseessä oli jokin puhdistautumisvaihe, sillä nyt iho on vaikuttanut monta viikkoa tosi hyvältä (ei maagisen kuulaalta, mutta ainakin ongelmattomalta). Liekö vain sattumaa, että tällä viikolla on ilmestynyt hieman epäpuhtauksia ja vatsaoireita, vaikka melko vähissä eläinperäiset tuotteet ovat edelleen olleet...

Ja mitäs me sitten kuukauden aikana söimme? Kuvista saa vinkkiä, eli esimerkiksi melko paljon aasialaisia ruokia, erilaisia linssi- ja papuruokia sekä tortilloja ja pitaleipää erilaisin täyttein. Namnam!

Pasando un mes como vegana.

Besos, Hansu

perjantai 3. marraskuuta 2017

Hurahdus vihreään ja muita kuulumisia

Huhhei marraskuu on pärähtänyt käyntiin, ja sen myötä koitti myös meikäläisen synttärit. Armon vuosi kohti pyöreitä vuosia on siis alkanut, jaiks... Ehkä juu pientä ikäkriisiä pukkaa. Huomaan, että kun lueskelen vaikkapa Ekonomi-lehdestä ihmisten urapolkuja, katsastan ensimmäisenä tyyppien iän. Tässä on siis pientä kriiseilyä ilmassa, kun en ole ehkä ihan siellä missä kuvittelin kolmekymppisenä olevani – olinhan tiukasti leivän syrjässä kiinni ja vakaasti vaeltelemassa urapolulla jo ennen kuin täytin 19 vuotta. Toisaalta ajattelen kyllä työelämästä, työnteosta ja ideaalityönkuvastakin melko eri tavalla kuin silloin, enkä tällä hetkellä ole edes varma millaista tavoitetta kohden haluan kulkea. Ehkä aika näyttää, ja onhan tässä tuohon maagiseen ikävuoteen vielä vuosi.



Lokakuu meni niin pelottavan hurjaa vauhtia ohi, että alkaa jo hirvittää, että jonain aamuna tajuan että joulu on jo täällä. Toistaiseksi en ole uhrannut ajatustakaan joululle. Päiviin on mahtunut kaikenlaisia projekteja, enkä oikein ymmärrä mihin päivät häviävät. Palailen näihin vielä mahdollisesti omassa postauksessaan. Ja ensi viikolla pitäisi piipahtaa Lontoossa, en edes tajunnut, että reissu on jo näin pian!



Marraskuun vaihtuminen tarkoitti myös hyvästejä vegaaniselle lihattomalle lokakuulle – ainakin melkein, sillä toistaiseksi olen jatkanut melko samalla linjalla. Kuukausi meni kivuttomammin kuin ikinä osasin kuvitella, toisaalta ei kai ole ihmekään kun kaupat pursuavat nykyään vegaanisia vaihtoehtoja. Synttärileipomuksissa en ajatellut voita säästellä, mutta muutoin ajattelin arjessa jatkaa vegeilyä ainakin jossain määrin. Koostan vielä tarkemmin pohdintoja vegaanisesta ruokavaliosta omaan postaukseensa, sillä tästä asusta mun piti erityisesti höpötellä mutten ole päässyt vielä alkuunkaan!



Vaikka pidän enimmäkseen kaikista mahdollisista väreistä, niin vihreästä missään muodossa en ole oikein koskaan innostunut. Viime aikoina sisustustrendeihin on noussut smaragdinvihreä ja kultaiset/messinkiset yksityiskohdat, ja aikani trendiä katseltuani olen alkanut pitää siitä niinkin paljon, että suorastaan hullaannuin Ikeassa tummanvihreästä seinästä. Vaatetuksessa taas olen ajatellut, että vihreä sopii lähinnä tummahiuksisille ja ruskeasilmäisille sekä punatukkaisille. Ja kas kummaa, kun näin You Me Herin vaaleahiuksisella Emmalla smaragdinvihreän paidan, oli sellainen metsästettävä itsellenikin. Me kun olemme vitsailleet, että You Me Herin Emma ja Jack ovat kuin Hollywood-versiot meistä, joten olen haukkana seurannut Emman asuja. :D


Ja eipä aikaakaan kun kolusin kauppoja sillä silmällä – eli lähestulkoon Pantone-värikartta kädessäni. Ärsyttää kun saan vaatefiksaatioita, etenkin jos liittyvät väriin, koska sävy ei tietenkään koskaan ole juuri täysin oikea. Nimimerkillä "etsinyt oranssinpunaista paitapuseroa jo pari vuotta"... Mutta niin, löysin kuin löysinkin smaragdinvihreän topin, joka kuitenkin jäi tältä erää vähälle käytölle kun syksy yllätti viileydellään. Saman syssyyn hankin myös melkein nilkkoihin asti ulottuvan armeijanvihreän villa-alpakkaneuletakin, jonka uumeniin olen hukuttautunut kylminä aamuina ja iltoina. Ja nyt täydensin kokoelmaa vielä tällä neuleella, joka on ollut päällä lähes joka päivä. Kenkäkaappiinkin on ujuttautunut musta kenkäpari, ja mustat housut eksyvät päälle farkkuja useammin. What's happening in here?!

Besos, Hansu

torstai 26. lokakuuta 2017

Pirteä hernesosekeitto

Torstai on perinteisesti hernekeittopäivä, vaan oletko jo kokeillut supernopeaa hernesosekeittoa? Tämän valmistamiseen ei oikeasti mene kuin vartti. Kaiken lisäksi keitto on vegaanista ja melko proteiinipitoista (reilu 10 g per annos). Toki kookoskerman voi korvata halutessaan tavallisella kermalla, mutta mielestäni kookos sopi oikein hyvin makeiden herneiden kaveriksi.



Hernesosekeitto (2 annosta):
  • 400g pakasteherneitä
  • 1 sipuli
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 1 kasvisliemikuutio
  • n. 2 dl kookoskermaa
  • 3 dl vettä
  • suolaa, mustapippuria
  • (kourallinen pinaattia)

Kuullota sipuli tilkassa öljyä. Lisää sitten pannulle herneet. Paista pieni hetki ja lisää mukaan vesi ja kasvisliemikuutio. Kiehauta noin 10 minuuttia. Itse heitin mukaan myös vähän pinaattia, kun sitä sattui olemaan runsaasti ja tähän saa näppärästi ujutettua vihreitä juttuja. Lisää mukaan kookosmaito ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää lopuksi sitruunamehu, suola ja pippuri. 


Lopputuloksen pitäisi olla sosemaisen sileä, mutta meikäläisen vuonna nakki ja kivi Lidlistä ostettu sauvasekoitin jättää näemmä asiat kerta kerralta karkeammaksi, joten lopputulos ei ole aivan niin esteettinen. Kookoskermakoristelukin näyttää melko vetiseltä, joten (kaura)ranskankerma toimisi varmasti paremmin, mutta tokihan keitto menee ilmankin. Mutta maku oli kohdillaan, ja sehän on tärkeintä! :)

Crema de guisantes - una sopa vegana y increíblemente fácil.

Besos, Hansu

maanantai 23. lokakuuta 2017

Valmis musta eteisnurkkaus

Muistatteko vielä mustan eteisen? Ajattelin, että voisi olla aika kurkistaa, miltä eteisnurkkaus näyttää nykyään kutakuinkin valmiina. Pyykkikone tosiaan majailee tässä nurkkauksessa oven takana piilossa, ja samalla nurkkauksen tarkoitus on säilöä käytetyimmät takit, meikäläisen laukun ja sen sellaiset päivittäiset jutut. Musta eteinen nielee mustan kaapin melko tehokkaasti, ja harva ehkä arvaisi tuonne kätkeytyvän pyykkikoneen. Tarkasti kun mitoitti, niin pyykkikoneen ja vessan oven väliin jäi vielä reilu 20 cm tilaa, joten siihen askartelimme tuollaiset vetolaatikot, jonne saa muun muassa pyykinpesuaineet jemmaan. Samoin vetolaatikoihin saa säilöön kaikenlaista muuta pikkusälää, kuten sateenvarjot ja aurinkolasit. Säilytystilan ja pyykkikoneen kätkemisen lisäksi kaapilla on myös kolmas funktio. Nimittäin sen päälle kiipeämällä pääsee kurkottelemaan vessan yläpuolella olevaan varastoon. Tosin meikäläisen pituus tuottaa vähän ongelmia, joten jonkilainen porrasratkaisu pitäisi vielä kehitellä, niin että me lyhyemmätkin ylettäisimme...



Rekin ripustaminen takeille tuotti hieman päänvaivaa, sillä tavalliseen tapaan seinien väliinhän sitä ei voinut laittaa kun vessan oven pitäisi myös mahtua liukumaan. Lopulta päädyimme askartelemaan rekin tavallisesta pyörörimasta ja ripustamaan sen köydellä katosta. Lisäksi takaseinässä on pari koukkua, johon saa ripustettua vaikkapa laukun tai kauppakassit. Nurkkauksen etuosaan on myös työn alla leuanvetotanko, joka pyykinkuivauskriisissä tai muissa poikkeustilanteissa toimii oivana ripustusalustana. Vielä on vähän pohdinnassa, pitäisikö vasemman puoleiselle seinälle laittaa niitä kaavailemiani lokerikoita posteille ja tilpehööreille. Pyykkikoneen päälle kaapin sisälle piti myös tulla vetolaatikko, mutta ainakin toistaiseksi siihen on saanut kivasti talouspaperit jemmaan.




Mitäs sanotte lopputuloksesta? Mielestämme musta väri on osoittautunut yllättävän nerokkaaksi valinnaksi, sillä sen sijaan että se pienentäisi nurkkausta, mustat seinät luovatkin kauempaa katsottuna illuusion pidemmästäkin käytävästä. Pakko tosin myöntää, ettei nurkkaus näytä yleensä aivan näin siistiltä, vaan vaivihkaa useampikin takki ja asuste on kulkeutunut ulkoeteisestä sisälle tehden nurkkauksesta melko sekaisen. Itse asiassa tässä yhteydessä voisin vilauttaa myös meidän ulkoeteistä, jossa pääasiassa majailee meidän takit, pipot ja kengät tuollaisessa vanhassa talonpoikaiskaapissa, jonka löysimme edullisesti Tori.fistä.



Nuestro hall de entrada negra.

Besos, Hansu

torstai 19. lokakuuta 2017

4x aasialaistyylinen vegaaniresepti

Pitkästä aikaa langoilla! Vanha kunnon vuoden 2008 iMac päätti ykskaks irtisanoa itsensä, tietenkin noin muutamaa päivää ennen kuin olisin muutenkin ollut hankkimassa uuden koneen. Onneksi Hullareilta löytyi semihyvä tarjous, ja nyt alkaa vihdoin olemaan uusi läppäri käyttökuosissa. Samaten Eeron vuoden 2008 Macbook pro alkaa näyttää uhkaavia merkkejä – ettei vain olisi ohjelmoitu hajoaminen kun samaan aikaan hyytyvät... Mun vanha MacBook Air (sekin vuodelta 2012) sentään vielä toimii, mutta se meni nyt siivottuna jatkoajalle Eerolle. Mutta on kyllä ihan kiitettävä käyttöikä näillä koneilla, eivätkä edelleen tunnu tai näytä ulkoisesti kovin vanhoilta jos nyt vaikka useimpiin pc-vempeleisiin vertaa...


Mutta niin, ajattelin tähän väliin jakaa lihattoman lokakuun kunniaksi muutaman vegereseptin. Tämän tyylisiä aasialaisia reseptejä mulla on täällä ollut kyllä ennenkin, mutta en itsekään meinaa niitä koskaan löytää kun tarve olisi, niin ajattelin koostaa ne nyt tähän. Vegeily on sujunut hyvin, ja aloitimme kokeilun turvallisesti aasialaisella teemalla, joka luonnostaan toimii hyvin maidottomana, munattomana ja lihattomana. Helppoihin ja tuttuihin kastikkeisiin oli myös turvallista kokeilla uusia tuttavuuksia nyhtökauraa ja quornia. Toki esimerkiksi kookosmaitopohjainen curry on loistava soosi vaikka kikherneille ja linsseille.

Tofua, sieniä ja kasviksia teriyakikastikkeessa

  • 250g maustamatonta tofua
  • reilu satsi herkkusieniä
  • kourallinen vihreitä papuja (pakaste)
  • pari porkkanaa
  • 1 sipuli
  • riisiä
Teriyakikastike:
  • n. 1 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
  • n. 1 dl ruokokidesokeria
  • n. 4 rkl valkoviinietikkaa
  • n. 3 tl inkiväärimurskaa
  • n. 2 rkl rypsiöljyä
  • n. 2-3 dl vettä
  • n. 1 rkl maissitärkkelystä
  • (seesaminsiemeniä)

Laita pilkotut sienet kuivalle pannulle miedolle lämmölle, ja paista kunnes neste on haihtunut. Lisää loraus öljyä ja kuullota pilkotut sipuli. Heitä melko pian mukaan pilkotut porkkanat ja lisää lämpöä. Lisää mukaan kuutioitu tofu (itse vielä marinoin kuutioita soijakastikkeella ja valkosipulilla, mutta kastikkeessa toiminevat ilman marinointiakin). Paista hetki, alenna sitten lämpötilaa ja lisää kastikeainekset. Maistele ja lisää aineksia maun mukaan. Tarjoile keitetyn riisin kera.
 

Quornia ja kookoscurrya

  • 1 pussi quornia (pakaste) (lisäksi heitin mukaan myös soijasuikaleiden jämät)
  • 1/2 kesäkurpitsa
  • 1 paprika
  • 1/2 kukkakaali
  • 1 sipuli
  • 1-2 chiliä
  • 1 tölkki kookosmaitoa
  • 2 rkl punaista currytahnaa
  • loraus soijakastiketta 
  • n. 1 tl maissijauhoa
  • n.1 dl vettä
  • riisiä

Kuullota pilkottua sipulia ja chiliä hetki tilkassa öljyä, ja lisää sitten loput kasvikset pannulle. Paista hetki ja lisää mukaan jäiset quornkuutiot. Kun satsi on saanut vähän väriä, lisää mukaan kookosmaito, soija ja currytahna. Sekoita maissijauho veteen ja lisää joukkoon. Hauduta hetki, maista ja mausta lisää jos on tarvetta. Tarjoile riisin kera.
Tein vastaavan cyrryn myös nude nyhtökaurasta, joka onnistui mielestäni paremmin. En tosin tiedä miksi, ehkä nyhtiksen mössömäinen olemus sopi jotenkin saumattomammin kookoskastikkeen kanssa.



Nyhtökaurawok ja hapanimeläkastike
  • 1 pkt nyhtökauraa (tällä kertaa se tomaattinen versio)
  • 1 keltainen paprika
  • 1 punainen paprika
  • 1 vihreä paprika
  • 1 chili
  • muutama herkkusieni
  • kourallinen maapähkinöitä
  • babypinaattia
  • 2 porkkanaa
  • 1 punasipuli
  • 1 prk ananasta
  • täysjyvänuudelia
Hapanilmeläkastike:
  • n.1/2 dl sokeria
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • n. 1dl ananasmehua (se mitä tölkkiananaksesta jäi)
  • n. 3 rkl ketsuppia tai tomaattipyrettä
  • n. 1 tl maissijauhoa
  • ripaus chilijauhetta

Paista sieniä miedolla lämmöllä kunnes neste on haihtunut. Lisää öljyä ja kuullota sipuli sekä lisää melko pian mukaan pilkotut porkkanat. Lisää pannulle chili ja paprikat. Lisää nyhtökaura ja paista hetki. Lisää mukaan pähkinät sekä aivan lopuksi ananas ja pinaatti. Sekoita kastikeainekset vaikkapa lasissa ja kaada sekaan. Sekoita lopuksi mukaan keitetyt nuudelit. Itse tosin sekoitin nuudelit vasta lautasella, kun säästin itse wokkia tuli suhteessa nuudeliin aika paljon. Jämät laitoin iltapalana pitaleivän väliin kaura creme fraicen kanssa, toimii!

Wokki toimii toki myös ilman hapanimeläkastiketta, mutta tällä kertaa halusin tehdä tästä vähän kosteampaa ja "koossa pysyvämpää" tuon murenevaisen nyhtökauran takia.

Tofua ja kasviksia "Szechuanin tapaan"

  • 4-5 valkosipulin kynttä
  • 1-2 kokonaista chiliä
  • 2 sipulia
  • 1 paprika
  • 1 porkkana
  • kourallinen vihreitä papuja (pakaste)
  • reilu satsi herkkusieniä
  • 250g tofua
Kastike:
  • n. 1 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
  • n. 1-2 rkl ruokokidesokeria
  • n. 1-2 rkl inkiväärimurskaa
  • reilusti mustapippuria myllystä
  • n. 2 tl maissijauhoa
  • (chilijauhetta)

Äkkiseltään tämä vaikuttaa melko samanlaiselta kuin tuo teriyaki (kas kummaa kun tofua ja samoja kasviksiakin löytyi jääkaapista), mutta kastikkeessa maistuu voimakas chili ja valkosipuli makeuden sijaan. 

Paista sieniä miedolla lämmöllä kunnes neste on haihtunut. Lisää öljyä ja kuullota sipuli, valkosipuli sekä chili. Lisää mukaan pilkotut porkkanat. Paista hetki ja lisää paprika sekä kuutioitu tofu. Paista ja lisää mukaan kastikeaineet ja anna hautua hetki.

Nyt on aasialaista syöty vähän liiaksikin, joten ensi viikon teemana on kokeilla pitkästä aikaa pastaa sekä hyödyntää taas papuja ja linssejä paremmin. Ja huh, kyllä huomaa että syksy ja pimeä aika on todellakin täällä, kun on melko tuskallista yrittää saada fiksuja kuvia enää illalla, joten pahoittelut hätäisesti roiskituista ja huonolaatuisista kuvista...

Quatro recetas veganas y asiáticas: tofu y champiñones con salsa de teriyaki, quorn con curry de coco, "pulled oats" con salsa agridulce y tallarines y tofu con salsa de Szechuan.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...