Reilu viikko sitten Eeron veljen nelikymppisillä Vantaalla saimme vihiä helsinkiläisestä salakapakasta, jossa oli ehdottommasti piipahdettava Helsingin visiitillämme. Salamyhkäinen ovi Katariinankadulla löytyi melko helposti – ovi lienee turhankin salamyhkäinen, joten se erottuu hieman muista ovista. Ulko-ovi oli yllätykseksemme auki, mutta siitä ei pitkälle pötkitty, vaan päädyimme pieneen puupaneloituun eteiseen, josta ei äkkiseltään katsottuna ollut kulkua mihinkään. Sisältä kantautuva puheensorina paljasti kyllä kapakan olemassaolon – ja suosion. Ovikelloa soittamalla aukeni kurkistusluukku, josta aikeitamme tiedusteltiin kahdesti. Kolmannella kerralla saimme ilmoituksen, että pöytä on katettu, ja salaovi avautui.
Saimme istumapaikat baaritiskille, josta sai kivasti seurailtua drinkkien syntymistä. Ilman lupaa paikkoja ei saanut vaihtaa. Käteemme tuotiin vanhan ajan painetut kirjat, jossa jokainen aukeama oli omistettu yhdelle cocktailille. Drinkkilista koostui taidolla laadituista omaperäisistä sekoituksista, muutamasta vanhasta klassikosta sekä muutamasta uudemmasta klassikosta. Kukin aukeama kertoi drinkin ainesosien lisäksi juoman innoituksena olleen tarinan, jotka puolestaan juontuivat paikan historiasta. Lisäksi kirjassa oli muutama noudatettava sääntö: kuvaaminen oli ehdottomasti kiellettyä, pöytää ei saanut vaihtaa luvatta ja poistuminen tapahtuisi takaoven kautta. Kuvaamiskielto oli kyllä meikäläiselle hankalaa, kun jänniä visuaalisia ärsykkeitä oli joka puolella hienosti koristelluista drinkeistä puhumattakaan. Toisaalta sääntö sai myös pitämään puhelimen visusti laukussa, ja keskittymään itse kokemukseen ja hetkeen. Hyvä niin.
Paikan nimi Trillby & Chadwick Detective Agency ja koko konsepti juontuu 1800-luvun lopulta aina Kylmän sodan loppuun asti toimineesta lontoolaisesta samannimisestä etsivätoimistosta. Etsivätoimiston Suomen konttori perustettiin 20-luvulla osana kieltolain tukemista. Huhujen mukaan paikka palveli myös salakapakkana, mikä nakersi etsivätoimiston uskottavuutta, ja lopulta kieltolain kumoamisen myötä toimisto lopulta hylättiin. Tuntematon tuhopolttaja tuhosi paikan 40-luvulla, ja paikan historia jäi unohduksiin kunnes putkiremontin myötä löytyi tuhoutumaton etsivätoimiston arkisto. Samassa tilassa on kuulemma toiminut myös kirjakauppa, minkä vuoksi teemassa näkyy myös kirjoja (mm. vessan seinä oli hauskasti vuorattu kirjoilla).
Jo pelkän Sherlock Holmesmaisen tunnelman takia salakapakassa kannattaa vierailla, mutta ovat ne drinksutkin kokeilun arvoisia. Eeron popcorn-teemaisessa drinkissä oli mm. siirapiksi keitettyä cocacolaa, maissijyvissä huljuteltua viskiä ja munavaahtoa. Omani oli klassisempi (ja tylsempi) verigreippinen juoma nimeltään Lucky to Be Alive.
Takaovesta ulosastuessa vatsanpohjassa oli kutkutteleva tunne, aivan kuin joku olisi uskoutunut ja jakanut huikean salaisuuden. Hetken sitä oli aivan jossain muualla, toisessa ajassa tai ulottuvuudessa. Harmi, ettei tämän tarinan värityksenä ole kuvia. Toisaalta parempi niin, saatte itse löytää paikan ja kokea sen tunnelman – tai vähintäänkin kuvitella salamyhkäisen, hämyisän salapoliisitunnelman 20-luvun jazzin säestämänä.
La visita a un "speakeasy" en Helsinki.
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3