sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tunnelmallinen Piran

Laiskana viikonloppuna rankan viikon jälkeen, on sopiva hetki palata reissutunnelmiin (voi luoja mikä loppuviikko onkin takana, ei taas asiat töissä mennyt kuin Strömssössä). Matkakertomusta on hyvä jatkaa vastoinkäymisistä reissun kohokohtiin, sillä Slovenian Piran oli meidän molempien mielestä varmaankin kivoin paikka koko reissulla. AirBnB-kämppäkin oli aivan nappivalinta: suloinen paikallinen asunto todella keskeisellä paikalla, aivan keskusaukio Piazza Tartinin vieressä. Aukiosta tuli muuten hieman mieleen Salamancan Plaza Mayor, sillä se oli samaan tapaan tuon pienen ja sympaattisen kaupungin olohuone - tosin tämä aukio aukeni merelle, joten näkymät veivät kyllä voiton. Aina reissatessa söpöillä kujilla eksyillessäni pohdin, millaisiahan ovat paikalliset asumukset. No nyt ei tarvinnut sitä pohtia, kun pääsi näkemään tuollaisen söpöyden aivan läheltä. En tiedä onko meillä koskaan ollut reissussa majoitusta keskeisemmällä paikalla ja autenttisemmassa asumuksessa. Kämppää vuokraava pariskuntakin oli suurinpiirtein meidän ikäinen ja kovin samanhenkisen tuntuinen.




Piran oli todella sympaattinen pieni kaupunki, jossa ei tarvinnut mahduttaa päiviin nähtävyyksillä juoksentelua. Kiipesimme toki kirkon kellotorniin sekä linnoituskukkulalle ihailemaan maisemia. Yläilmoista oli näkymät samanaikaisesti sekä Italian että Kroatian puolelle, Piran kun oikeastaan vain niemen kärki Kroatian ja Italian rantaviivan välissä. Piranissa erikoista on myös kaksoiskaupunkisuus, sillä ei voi olla aivan varma, missä Piran päättyy ja Portoroz alkaa. Paitsi kyllä sen huomaa: siinä kohtaa kun sympaattiset talot ja kujat vaihtuvat massiivisiksi hotellikomplekseiksi.




Kävelimme siis Portoroziin vain toteamaan, että siellä ei ollut kertakaikkiaan mitään. Tai sitten me emme vaan löytäneet muuta kuin hotellikomplekseja. Noh, ainakin löysimme hyvän auringonottopaikan erään hotellin rantatuoleista. Kovin hiljaisilta vaikuttivat hotellit ainakin tuolloin kesäkuun alussa, ja saimme rauhassa jäädä löhöilemään vaikkemme hotellin asiakkaita olleetkaan. Samaisella alueella oli myös helppo käydä laiturilta uimassa, Piranissa kun etenkään ei ole varsinaisia rantoja, vaan kaupunki loppuu kuin seinään – tai siis kivilohkareisiin ja mereen. Tuopa sekin oman omaleimaisuutensa kaupunkiin, kun istuessa rantaravintolassa joku saattaa pulahtaa uimaan parin metrin päässä. (Tai ottaa aurinkoa keskellä "bulevardia"). Kaupungin rennossa meiningissä tuo tuntui aivan normaalilta, ja kaikkialla oli jotenkin kotoisa fiilis. Hyvin vaikea selittää, mutta jotenkin vain kaupungissa oli todella hyvä fengsui. Fengsuita ei edes häirinnyt ukkosmyrky ja myrskytuuli, päin vastoin – dramaattinen taivas loi aika hienot kuvausolosuhteet! Onneksi pahin myrsky pyyhälsi ohi kohti Italiaa, ja vältyimme kastumiselta sillä uhkaavien pilvien aikaan juuri olimme seikkailemassa kaupungin laidalla ja kiipeilemässä kaupungin muurilla (huh, alastulo oli kyllä melko extremeä mun liukkaiden tennareiden kanssa).




Kun kaupunki oli koluttu, yritimme mennä muutamaan (siis kaupungin ainoisiin) museoihin, mutta ne olivat juuri silloin kiinni. Jäipähän siis aikaa vain hengailuun ja kujilla eksymiseen. Ja ravintoloiden vertailuun – hyviä ravintoloita kun kaupunki on pullollaan. Ehkä mieleenpainuvin oli Fritolin, jossa konstailematon ruoka haettiin itse tiskiltä ja syötiin viiniköynnösten alla. Ja melko edullistakin Piranissa tuntui olevan, annokset irtosivat noin kympillä ja siihen sai eurolla tai parilla viinilasin. Kalaa ja muita mereneläviä tuli kyllä syötyä loppuvuoden tarpeisiin yllinkyllin!



Piranille siis annan erittäin, erittäin vahvan suosituksen jos tuolla päin sattuu liikkumaan. Tosin en tiedä onko kaupungin tunnelma erilainen myöhemmin kesällä kun turisteja on varmasti enemmän. Sydän suorastaan hykertelee kun muistelen niitä muutamia päiviä Piranissa. Oi miten tekisi mieli päättää matkakertomus näihin kuvin ja tunnelmiin, mutta ehkä kuitenkin kerron vielä reissun viimeisestä etapista.

Piran - el lugar estupendo y mi favorito en nuestro viaje.

Besos, Hansu

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Herrain asussa (ja uudet rillit!)

Melkeinpä koko kesä tuli vietettyä mekoissa, seeprapöksyissä ja polvihousuissa. Oikein välttelin farkkuja ja muita housuja, joita ehtisi kyllä käyttää yllinkyllin talvella. Vaan ilmojen viiletessä ei noillakaan oikein enää pärjännyt ja alkoivat muutenkin tuntua turhan kesäisiltä. Aloin haikailemaan pitkiä versioita noista polvihousuista ja kuin tilauksesta bongasin H&M:ltä nämä pökät, jotka ristin herrainhousuiksi.




Podin myös pienoista kenkäongelmaa, joka ratkesikin yllättävän kivuttomasti. Olen nimittäin pitkään kaipaillut jotain nahkaista ballerina- ja nilkkurikauden väliin. Löysin Zalandolta vaaleanpunaiset mokkanahkaiset kengät, jotka olivat jotain tennareiden ja oxford-kenkien välimaastosta. Viime hetkellä heitin ostoskoriin myös nudet nahkaiset oxford-kengät, jotka livenä osoittautuivatkin odotettua paljon paremmaksi! Joskus sitä siis kannatta viskellä asioita ostoskoriin hetken mielijohteesta. Kenkien ja housujen yhdistelmässä tunnen itseni varsinaiseksi herraksi, hah vain hattu puuttuu!



Niin ja kuvissa näkyy myös uudet Versacen silmälasit! Vanhoissa laseissa ei ollut varsinaisesti mitään vikaa ja näkökin on pysynyt samana, mutta eikös se niin ole, että vähintään viiden vuoden välein ihminen kaipaa vaihtelua... Toiset säästävät kesätyötienesteistä merkkilaukkua varten, meikäläinen merkkikehyksiä varten. Kun aikoinani ostin edelliset halvat Specsaversin lasit, jäin kaiholla muistelemaan muutamia kauniita merkkikehyksiä, ja päätin että seuraavissa en katso hintalappua. Eikä näissä onneksi hintalappu niin kirpaissutkaan, kun syksyn myötä kaikki kehykset olivat -70% alennettuja. Vanhat lasit menevät keveytensä ansiosta vielä hyvin vaikkapa urheillessa, tosin nenäsilta niissä on alun alkaenkin ollut liian leveä, eipä ihmekään kun valuvat alvariinsa nenältä...


Las gafas nuevas y "un vestido de caballeros".

Besos, Hansu

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Lånaillen laineilla


Meidän bucketlistalla oli tälle kesälle Låna-veneen vuokraus - eli siis tuollaisen moottoriveneen, jolla voi ajella Aurajoessa ja vaikka Ruissaloon asti. Kaverini synttärien lähestyessä hän heitti puolivitsillä, että miten olisi synttäriajelut Låna-veneellä kakkujen ja muiden kera, että olisihan se nyt näky kun huristelisimme tuolla kakun kanssa. No ei kun tuumasta toimeen siis!





Muutama viikko ehti kulua ja Facebookiin kilahti kutsu synttäreille - kutsussa ei ollut mainintaa veneilystä, joten muun porukan kesken päätimme toteuttaa idean. Yksi meistä harhautti synttärisankarin läheiseen Café Artiin kahville, ja me loput järjestäydyimme kakun, skumpan ja muiden tarjottavien kanssa veneeseen odottelemaan. Onneksi sankari ei ollut ehtinyt sopia muuta ohjelmaa kahvittelun jälkeen, sillä olimme varanneet veneen kokonaista kahdeksi tunniksi (eikä hintakaan muuten ollut paha kuuden henkilön kesken jaettuna!).


Huii, Förin ohitus oli jännää!
Kahdessa tunnissa emme tosin Hirvensaloa pidemmälle ehtineet. Jokainen vuorollamme kokeilimme veneen ohjaamista, mikä ei ollutkaan aivan helppo tehtävä! Venettä piti koko ajan hieman ohjata jotta se pysyi suorassa, mutta ohjaus reagoi melkoisella viiveellä niin, että rattia (vai onko sähkömoottorivenessä ruori? :D) tuli helposti käännettyä liikaa ja myös korjattua liikaa. Ainakin meikäläisen meno oli melkoista luikertelua, näemmä olin vain tosi hyvä tekemään U-käännöksiä. No saivatpa ainakin hirvensalolaiset rannan asukit viihdettä. Tosin käännökset ja kuskin vaihtaminen olivat vähän hazardeja, kun skumpat uhkasivat moneen otteeseen olla pitkin sylejä. Erään seurueen jäsenen huudahdus "yääh mun kädet on täynnä kakkua ja skumppaa" kiteyttää retken hyvin - jos on noin positiivinen ongelma, ovat asiat melko hyvin. ;)


Onnistuimme rantautumaan jätskikiskallekin, kesän eka ja vika tötterö!


Vielä viime viikon perjantaina ilmakin oli mitä loistavin, ehkä kaunein ilta koko alkusyksynä! Taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan ja jokikin oli peilityyni. Ehkä ilmassa saattoi olla myös jäähyväisiä kesälle, noin lämpimiä ja hienoja iltoja tuskin enää tulee.


Turvallisesti ja aikataulussa takaisin lähtöpisteessä!




Para los cumpleaños de mi amiga alquilamos un barco y fuimos por el río Aura hasta el mar.

Besos, Hansu

lauantai 2. syyskuuta 2017

Luonnonpäivänä luonnossa


Viime lauantaina teimme jälleen pienen piipahduksen metsässä, ja tällä kertaa saimme ystäväpariskunnankin mukaan. Tai no ei se aivan pieni piipahdus ollut, kun aamuyhdeksältä lähdimme kotoa ja takaisin olimme vasta seitsemän aikoihin - Pepillekin piti järjestää lenkittäjä kun reissumme hieman venähti. Hyvän päivän kyllä valitsimme, kun sattui olemaan Suomen luonnonpäivä - tätähän emme siis tienneet ennen kuin ensimmäinen vastaantulija toivotti iloisesti hyvää luonnonpäivää.



Suuntasimme Teijoon, ja jo alkumatkasta tuli vahvoja flasbackeja edelliseltä Teijon retkeltä, vaikka paikka olikin eri. Moneen otteeseen tuumasin mielessäni, että ihan todellako olemme eri polulla, kun monet paikat tuntuivat kovin tutuilta. Ei siinä, maisemat olivat hienoja ja luonto mukavan vaihtelevaa. Sahajärven noin 12 kilometrin kierrokselle mahtui synkkää noitametsää, vehreämpää mäntymetsää, korkearuohikkoista lehtimetsää, järvimaisemia ja kallioylänköjä näköaloin. Olipa matkalla myös vesistön ylitys vetolossilla, jota odotin innolla. Tosin ensi kertaa varten laitoin korvan taakse, että puuha ei todellakaan ole kovin hauskaa kun vaijeri nirhaa sormia ja hyinen järvivesi kastelee hihat.


Suomen sää teki jälleen pienet tepposet, ja puoliaurinkoiseksi luvattu sää antoikin välillä tihkusateita sekä hyistä tuulta. Muutoin lenkki sujui mallikkaasti (mitä nyt hieman meinasimme eksyä) ja tällä kertaa saimme syödäksemmekin kun emme laskeneet pelkän nuotiopaikan varaan. Vaikka ensin vierailevat tähtemme ihmettelivät ruuan ja taukojen määrää, taisi heille silti jäädä nälkä? Niinpä, luonnossa samoilu kuluttaa melkoisesti kaloreita ja herättelee kunnolla ruokahalun. Kaasukeittimellä keittelimme meksikonpataa ja nuotiopaikalla grillasimme makkaraa sekä paistoimme lettuja (tosin valmisseoksesta tehdyt letut eivät olleet kummoinen menestys ja paistaminen söi kaiken kaasun).



Päädyin muistelemaan aiempia luontovaelluksiamme ja eksyin selailemaan vanhoja kuvia, joten linkkasin ne nyt samalla tähänkin:

Iso Melkutin mielessäin

Tsekkaa myös täältä, mitä terveysvaikutuksia metsässä samoilulla on! En kyllä taas hetkeen muista nukkuneeni yhtä sikeästi kuin tämän reissun jälkeen!

Un día de senderismo alrededor del lago de Sahajärvi.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...