torstai 4. tammikuuta 2018

Katsaus vuoteen 2017

Onnellista uutta vuotta 2018! Itselläni vuosi on alkanut kurjimmissa mahdollisissa merkeissä, mutta toisaalta eipä vuosi voi tästä kuin parantua. Ennen kuin voi suunnata uusiin seikkailuihin, on perinteisen vuosikatsauksen aika. Miltäs siis vuosi 2017 näyttikään?

Tammikuu
otettiin vastaan astetta erikoisemmin, nimittäin vierailemalla arkkipiispan talossa, jossa on perinteisesti järjestetty uuden vuoden vastaanotto. Talo oli täynnä hienosti pukeutuneita keski-iän paremmalla puolella olevia herroja ja rouvia, joten meidän poppoo tavallisissa vaatteissa erottui hieman joukosta. Olimme toimittajille ilmeisesti helposti lähestyttävä kohde ja pääsimme kertomaan fiiliksiämme Turun Sanomiin ison kuvan kera!
Alkuvuodesta fiilisteltiin pikkuhiljaa valmistuvaa kämppää. Pääsin esittelemään blogin puolella kylppärin, vaikka sielä puuttuikin vielä yhtä sun toista... Pitäisikin tehdä päivityspostaus muutamista uusista jutuista kylppärissä (ja muuallakin). Yläkertaan puolestaan saatiin meikkipiironki, jonka klaffiominaisuus on kyllä osoittautunut tosi näppäräksi.
Tammikuussa lievittyi myös pitkään vaivannut työnhakustressi, kun pääsin aloittamaan osa-aikaisena eräässä työpaikassa markkinoinnin parissa. Tehtävässä pääsin yhdistelemään melko monipuolisesti eri osaamisalueitani, joten olin hommasta enemmän kuin innoissani. 



Helmikuussa
yritin opiskella ahkerasti, sillä osa-aikatyön rinnalla opiskelu oli mukavaa vastapainoa. Opiskelin persoonallisuuspsykologiaa sekä espanjaa (jälleen kerran). Remppapuolella jatkettiin pikkueteisen parissa. Helsingissäkin kävin pyörähtämässä tyttöporukalla. Aurinko paistoi ja fiilis oli seesteinen. Töissä oli hyvä meininki ja työparini kanssa hommat sujuivat. Samalla kuitenkin stressasi hirveästi työn jatko. Vaikka lähipiiri vakuutteli, että osaamistani arvostetaan työpaikallani varmasti, kielsi pieni ääni päässäni tuudittautumasta mihinkään.

Maaliskuussa
tuli tehtyä kaksikin viikonloppureissua pääkaupunkiseudulle. Ensin Eeron veljen nelikymppisille Vantaalle ja sen jälkeen vielä Helsinkiin käyttämään vanhaksi menevä hotellilahjakortti. Reissu sisälsi korealaista ruokaa, sushibuffettia ja vierailun salakapakassa! Peppi puolestaan oli harvinaisen huomionkipeä, ja osoitti tylsistymistään kaikenmaailman koiruuksilla. Pepin alteregot Houndini ja Perkule Koirot kävivät tiuhaan kylässä, ja milloin kyytiä saivat mun salihanskat ja milloin laitettiin alusvaateosasto uusiksi.
Kuun loppupuolella aavistukseni kävi toteen ja työni päättyi. Juuri kun melkein uskalsin rentoutua töissä, niin sain ilmoituksen ettei työni jatku vaikka työpanokseeni oltiinkin tyytyväisiä. Syyt olivat hieman epäselviä, mutta koin tilanteen niin, ettei mua alun alkaenkaan ollut haluttu tekemään kuin eräs pienempi projekti ja että firman odotukset eivät aivan kohdanneet sen kanssa mitä he olivat viestineet. Harmillista, mutta olipahan opettavainen kokemus monessakin mielessä.

Huhtikuussa
esittelin uuden hiuskuontalon, joka lyheni ainakin 20-senttiä. Jouduinpa käymään korjauskierroksellakin, kun en ollut ensimmäiseen leikkauskertaan aivan tyytyväinen. Enpähän ole taaskaan käynyt kampaajalla tuon episodin jälkeen, ja kuontalo on jo lähes yhtä pitkä...
Huhtikuussa esittelin myös vihdoin rempatun keittiön, ja muutoinkin remontti otti harppauksia eteenpäin. Pääsiäisenä saimme yhtäkkiä tehtyä kaiteet portaisiin, eikä enää tarvinnut pelätä henkensä puolesta kun unenpöpperöisenä könysi portaita alas.
Huhtikuussa oli myös edestakaisin sahaava hullu sää, eikä kevät meinannut millään tulla. Vappunakin satoi vielä aamulla lunta ja iltapäivällä paistoi aurinko. Vappupäivän piknikillä olikin aurinkoinen t-paitakeli! Vietimme porukalla viimeistä monipäiväistä opiskelijavappua (never say never...), joka oli ikimuistoinen. Vappusitsit, akateemisen mölkyn maailmanmestaruuskisat, pomppulinna, sumopainia, standuppia... 



Toukokuussa
saimme kutsun vierailla Tuomiokirkon tornissa, mikä oli varsin huikea vierailu. Muistelen tuota visiittiä vähän väliä kun kuljen kirkon ohi.
Toukokuussa järjestelin myös aarteenmetsästystä Eerolle. Meillä on jo lähestulkoon muodostunut tavaksi piilottaa lahja johonkin ja tehdä toiselle erilaisia vihjeitä, joita seuraamalla paketti lopulta löytyy. Jotta pääsin toteuttamaan aarteenmetsästyksen pyhäpäivänä helatorstaina, oli Eero lähetettävä jonnekin asioille. Eero päätti kipaista Lietoon viemään ylimääräistä roinaa rempan jäljiltä. Autoin lastaamaan auton, ja sillä välin tuuli oli paiskannut ulko-oven kiinni. Eipä siinä sitten auttanut kuin nauttia auringosta ja selailla mainoslehtisiä. Olipahan aikaa suunnitella hyviä pulmia aarteenmetsästykseen!
Loppukuusta juuri ennen reissuun lähtöä kuulin saaneeni erään sijaisuuden kesän ajaksi. Melko hyvillä mielin sain siis suunnata kohti Venetsiaa. Venetsiaanhan emme toki jääneet, vaan yön pimeydessä ajoimme pikkuruisella Fiat500:lla harmaahapsisen Marion luo, josta matka jatkui heti aamulla kohti Slovenian Blediä. Tietysti tuijotimme liiaksi navigaattoria, ja koukkasimme 20 km Itävallan kautta, niin että saimme tuntuvat sakot maassa luvatta ajamisesta.

Kesäkuu
oli varsin tapahtumarikas. Alkukuusta reissu jatkui yhä Sloveniassa ja Kroatissa, sekä lopuksi vielä parin päivän verran Venetsiassa. Reissun parhaita paloja oli muun muassa vuoristoseikkailu, rappioromanttinen Rovinj, visiitti viinitilalla ja tunnelmallinen Piran. Heti Suomeen paluun jälkeen koitti maanantaina työpäivä. Sainkin melkoisen päänsäryn ensimmäisenä päivänä kaikesta uudesta. Henkilö, jota mun oli tarkoitus sijaistaa, oli töissä enää neljä päivää. Siinä ajassa piti sitten opetella vaikka ja mitä, mutta lopulta kaikki meni hyvin. Jatkoin monia keskeneräisiä projekteja, joiden kanssa kartalle pääsyssä sai välillä olla melkoinen salapoliisi.
Kaiken lisäksi ensimmäisen työviikon päätteeksi meillä oli vihdoin kauan odotetut tuparit. Tokihan moni juttu oli kämpässä vielä kesken, mutta saimmepahan raksittua edes tuparit pois päiväjärjestyksestä.
Loppukuusta koitti juhannus, jota lähdimme viettämään edellisvuoden tavoin ystäväni mökille Jaalaan. Talviturkki tuli heitettyä 15-asteisessa järvessä, ja mökkiolympialaiset piti lämpimänä kylmässä säässä. Juhlinnat jäivät meidän osalta varsin lyhyeksi, sillä palasimme jo seuraavana iltana Turkuun, kun Eerolla koitti heti alkuviikosta ensimmäinen ulkomaille suuntautuva työmatka ja itsekin olin melkolailla levon tarpeessa.


Heinäkuussa
huhkittiin pation rakennuksen kimpussa, vaikka välillä saikin heittää juhlatamineet päälle kun Eeron veljenpoika pääsi ripille. Kaikinpuolin kuukausi oli täynnä puutarhamyymälöiden koluamista, istutuspuuhia ja kivien katselua sillä silmällä. Hakipa Eero yliopiston metsästäkin erään kivenjärkäleen nurkkakiveksi... Tehtiinpä myös reissu Raumalle, kun haimme sieltä penkin patiolle. Olihan ihan hauska reissu, vaikka rahallisesti ei lopulta kannattanutkaan. Kylmästä ja sateisesta kelistä huolimatta patiolla ehdittiin onneksi grillata aika monet kerrat!
Heinäkuuhun mahtui myös miljoonayleisön kerännyt Tall Ship Races sekä veneretki Kuusiston linnanraunioille. Olemme pienen ikuisuuden pohtineet veneretkeä äidin miesystävän veneellä, mutta tällaisina maakrapuina kahdestaan emme ole sitä rohjenneet lainaan ottaa, varsinkin kun veneessä on aina milloin mitäkin vikaa... Niinpä siinä nytkin loppui öljy kesken kaiken, mutta selvisimme sentään takaisin rantaan.

Elokuussa
oli vihdoin aikaa käydä myös luonnonhelmassa samoilemassa. Kävimme tekemässä lyhyet päivävaellukset Iso-Melkuttimella sekä Suomen luonnonpäivänä Teijolla. Iso-Melkuttimen retki jäi mieleen kovasta nälästä, sillä loppujen lopuksi jäimme kokonaan ilman murkinaa vaikka reissun tarkoituksena oli ennemminkin herkutella kuin kävellä. 
Terroriteko järkytti lintukodossa, ja teki mieli keskittyä kotoiluun ja muuhun mukavaan. Lähdimme mökille pakoon uutisia ja somea. Sienimetsässäkin kävimme, vaikka saalis jäikin melko laihaksi.

Syyskuussa
saatiin nauttia vielä intiaanikesän lämmöstä, juuri sopivasti kun vuokrasimme Låna-veneen ystäväni syntymäpäiväksi. Veneretki oli kyllä ikimuistoinen, yksi vuoden parhaimpia kokemuksia. Intiaanikesän ansiosta ehdimme kuin ehdimmekin vielä grillata porukalla uudella patiolla ja samalla vihkiä pation käyttöön. Kuun lopussa päättyi sijaisuusrupeamani, ja oli jälleen aika ihmetellä, millekä sitä seuraavaksi alkaisi.



Lokakuussa
ryhdyttiin vegaaneiksi ja kuu meni aikalailla ruokakuvia napsiessa ja muutoinkin syömisiä miettiessä. Lopulta vegaanius ei jäänytkään vain kuukauden mittaiseksi kitumiseksi ja kokeiluksi, vaan edelleen noudatan kasvisruokavaliota – tosin rennolla otteella. Lokakuussa opiskelin myös omaksi ilokseni evoluutiopsykologiaa, hurjan mielenkiintoista!

Marraskuussa
täytin vuosia ja käynnistyi armon vuosi ennen sitä maagista kolmeakymppiä. Peppi puolestaan täytti pyöreät 10 vuotta, vaan meno ei ole paljoa hidastunut. Tosin raukka joutui nisäkasvaimen leikkaukseen, mikä ainakin hetkeksi pakotti pienen ottamaan rennommin.
Eeron työmatkan myötä ehdimme myös visiitille Lontooseen. Jotenkin jännitti kohtuuttomasti yksin Lontooseen meno. On se nyt kumma kun sitä on ominpäiten selvitty Kiinaan ja Espanjaan, mutta sitten jännitän Lontoota jossa kuitenkin pärjää kolmannella kotimaisella. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja reissu oli kiva, vaikka kaupunki itsessään olikin ehkä pieni pettymys.

Joulukuussa
juhlittiin Suomen 100-vuotissyntymäpäivää teemaleivoksin ja muiden herkkujen kera sekä ihmettelemällä Turun linnan valotaideteosta. Muutoin kuu meni supernopeasti puuhastellen joulujuttuja ja viimeistellen työprojekteja. Lopulta sain kuin sainkin jouluhössötykset ajoissa valmiiksi niin, että aatonaattona sai jo rentoutua ja aattona ehdimme ensimmäistä kertaa jopa joulurauhan julistukseen. Jouluaatto sujui samaan tapaan kuin viime vuonna: vallattomia vanhuksia sai vahtia ettei ne jatkuvasti syötä Pepille herkkuja, Peppi ei meinannut pysyä karvoissaan pakettimeren keskellä ja mahat oli pinkeänä juhlapöydän antimia. Vuoden viimeiset päivät kuluikin hieman erilaisissa merkeissä suuren surun keskellä, kun rakas isäni menehtyi äkillisesti joulupäivän yönä.

Niin hyvässä kuin pahassakin vuosi oli unohtumaton. Positiivisiin asioihin keskittyen vuosi 2017 jää muistoihin remontin loppuun saamisesta, opiskelijakarkeloiden päättymisestä, huikeista veneretkistä, puutarhahommista, kahdesta hienosta työkokemuksesta, Slovenian ja Kroatian reissuista, vegaaniudesta, Lontoon minilomasta sekä yrittäjyydestä. Tervetuloa vuosi 2018! Hieman kyllä jännittää mitä tuot mukanasi...

Un resumen del año pasado, feliz año nuevo! 

Besos, Hansu

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulurauhaa

Vilinää ja vilskettä on riittänyt jouluviikolla perinteiseen tapaan. Tosin tällä kertaa olemme hankkineet lahjoja ja ruokia pikkuhiljaa lähikaupoista ja keskustasta, jossa ilta-aikaan ihmisiä ei ole aivan ruuhkaksi asti ollut. Tuntuukin hassulta, että kaikki ostettavat oli yhtäkkiä tehty kun ei ole ollut sitä perinteistä kauppareissua, jossa ostoslista on kilometrin pituinen ja yritän samaan aikaan sumplia onko nyt kaikille jotain pientä, pysyykö jääkaappi täynnä pyhien yli, onko tee-se-itse-lahjoihin nyt varmasti kaikki tarvikkeet ja onko paketointimateriaaleja riittämiin. Hiki valuu ja pyörrytys iskee viimeistään kuittia katsoessa...

Viimein on viimeisetkin lahjat paketissa, joulusiivous tehty, piparit leivottu (ja jopa koristeltu!), muutamat koristeet laitettu paikoilleen ja työprojektitkin ehkä viimeistelty. Jopa niin ettei aattona tarvitse tehdä enää mitään. Ajattelimme jopa käväistä joulurauhan julistuksessa nyt kun ei enää tarvitse koko aamua viettää paketointipuuhissa. Kuusen koristelun tosin jätin tarkoituksella vasta aattoaamun, sillä siitä alkaa joulu.




Kaikin puolin yritimme päästä aika vähällä tänä jouluna (niinhän me aina...), enkä lopulta lähettänyt edes perinteisiä joulukortteja. On kiukuttanut lukea somesta Postin uskomattomista sekoiluista ja postimerkkien hinnatkin nousevat aika törkeää tahtia. Kaiken kukkuraksi tuli muutama kiireellisempi työprojekti juuri kun olisi pitänyt (viime tingassa) ryhtyä askartelupuuhiin, niin päätin luopua koko touhusta ja laittaa säästetyt roposet tällä kertaa hyväntekeväisyyteen lasten hyväksi.

Viime vuotinen kranssi sai pikkuruisen tontun seurakseen


Meidän joulu noudattanee taas perinteistä kaavaa: aamupäivällä käydään Eeron isän luona Liedossa (ja ensin varmaankin siellä joulurauhan julistuksessa) ja illalla äidin herkkupatojen ääressä Kaarinassa. Joulupäivänä taas Eeron sisarusten voimin isänsä luo syömään ja Tapanina jälleen Kaarinaan. Illat puolestaan napostellaan kotona kaksistaan juustoja, pipareita ja luumurahkaa, ja aamuisin tietenkin riisipuuroa. Nyt iltalenkille ja joulusaunaan!

Ihanaa joulua kaikille!

Feliz Navidad!

Besos, Hansu 

torstai 14. joulukuuta 2017

15 DIY-lahjaideaa pukinkonttiin

Hui enää 10 päivää jouluun! Itse vasta väsäilen lahjalistaa, joten toivottavasta jollain muullakin on homma puolitiessä ja kaipailee lahjaideoita. Kokosin nimittäin menneiltä vuosilta 15 vinkkiä itsetehtyihin lahjoihin pukinkonttiin. Ilahtuisiko lahjansaaja itse väsätyistä herkuista, muistoja tulvivasta kuvakirjasta tai itse tehdystä kosmetiikasta?

4 ideaa itse tehtyyn kosmetiikkaan:

Luonnonkosmetiikka ja itse tehty kosmetiikka on nyt kovassa huudossa. Tykkäisikö lahjan saaja aisteja hellivästä kahvikuorinnasta, herkullisesta suklaahuulirasvasta, tuoksuvasta saippuasta tai lotionbarista?



Lisää lahjavinkeistä täällä:

6 ideaa itse tehtyihin lahjoihin:

Kuvat yhteisistä muistoista ilahduttaa aina! Miten olisi vaikka kuvakirja yhteisesta reissusta, kuvamuistot jääkaapin ovessa, kalenteri ystävän omista Instagram-kuvista tai itse kuvioitu kauppakassi? Vai ilahduttaisiko itse tehty koru enemmän? Korutarvikkeita löytyy lähes jokaisesta askarteluliikkeestä (Turussa ainakin Blingistä, Muovitukusta, Sinooperista ja Presentosta). Mitäs jos väkertäisit vaikka helmikaulakourun, korvakorut, rannekorun tai vaikka helmikirjaillun pannan?




Lue lisää lahjavinkeistä täällä:

5 ideaa herkkulahjoihin:

Herkuista tykkää ainakin jokainen! Miten olisi suklaalusikat herkkukaakaota varten, suussasulavan makeat fudget tai piparisuklaakonvehdit? Ja jos lahjan saaja ei ole niin makean perään, niin miten olisi uunipaahdetut mantelit tai siemennäkkileipä?


Lue lisää herkkulahjoista täällä:

15 regalos hechos a mano para esta navidad

Besos, Hansu

maanantai 11. joulukuuta 2017

Origamitähtiä kuuseen

Kääk en kestä miten joulukuu kuluu niin hurjaa vauhtia, näköjään availen kalenterin luukkujakin kolme päivää jäljessä... En siis ole ehtinyt vieläkään tehdä yhtä ainoatakaan valmistelua joulua varten, sen sijaan ajattelin vinkata näistä origamitähdistä, joita askartelin viime jouluna. Olen uhrannut kirpparilta ostetun (järjettömän huonon) pokkarin askartelukäyttöön, joten sen sivuista taittelin myös nämä tähtöset.


Itse asiassa olen jo pienen ikuisuuden ollut aikeissa tehdän pienen paperitähden kuusen latvaan, sillä meidän kuusessa ei ole ollut latvatähteä ollenkaan. Kun vihdoin pääsin tuumasta toimeen, en löytänyt tarpeeksi isoa ja kivan näköistä paperia tarkoitukseen, joten tähdistä tuli aika pieniä, tuon kirjan sivut kun ovat aika kapoiset. Melkoiseksi näpertämiseksi siis meni, sillä näistä tuli noi viisisenttisiä söpöjä pikkukoristeita.


Tarvitset siis neliönmuotoisen paperin, josta askarrellaan ensin viisikulmio ja vasta sitten taitellaan tähdeksi – ei siis aivan perinteinen origami. Äkkiseltään vaikean kuuloista, mutta kun jujun hoksaa, ja malttaa taitella huolella, niin eivät nämä niin vaikeita ole! Alla selkeät video-ohjeet:

Viisikulmion askartelu:


Tähden taittelu:


Estrellas de papel plegado.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...